Mitä on toivo kestävän kehityksen kasvatuksessa?

Kuva: JOHN TOWNER / Unsplash

***Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n ympäristökasvattaja Pinja Sipari avaa tässä kirjoitussarjassa oivalluksiaan liittyen toivoon, toimintaan ja kestävän kehityksen kasvatukseen. Oivallukset perustuvat pitkälti Maaret Kallion ja Panu Pihkalan kirjoituksiin. Tämä on kirjoitussarjan toinen kirjoitus. Löydät linkit sarjan muihin osiin tämän tekstin lopusta.***

Toivosta puhutaan paljon, ja sitä halutaan vaalia varsinkin nyt globaalin kestävyyskriisin maailmassa ja kun puhutaan lapsista ja nuorista. Toivo toden totta on ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta hyvin tärkeä asia. Se ei kuitenkaan ole ihan helppo juttu, vaan itse asiassa aika haastava tunne, joka vaatii monipuolisia tunnetaitoja. Siksi sen äärelle kannattaa pysähtyä pidemmäksikin aikaa.

Toivo auttaa näkemään mahdollisuuksia

Toivo ei ole vain tunne, vaan se on elämämme ja hyvinvointimme keskeinen voima, joka pistää meidät toimimaan paremman maailman puolesta. Tämä liikkeen ja muutoksen tuntu on toivon ytimessä. Toivo auttaa meitä kokemaan, että emme ole jämähtäneitä nykyhetkeen, vaan olemme matkalla eteenpäin ja voimme jollain tavoin vaikuttaa tilanteeseen. Toivo myös lisää mielen joustavuutta: sen avulla voimme nähdä, että tulevaisuuteen liittyy monia mahdollisuuksia, ei vain yhtä. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvitteleminen on myös kestävän kehityksen taitojen ytimessä.

Eri asiantuntijat korostavat usein toivon hiukan erilaisia puolia. Psykoterapeutti Maaret Kallio painottaa toivoon liittyvää mahdollisuuksien avaruutta ja toimijuuden kasvattamista. Ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkala taas korostaa usein elämän merkityksellisyyden tunnetta toivon keskeisenä osana. Pihkalan usein siteeraaman kirjailija Vaclav Havelin sanoin ”Toivo ei ole varmuutta siitä, että jokin asia onnistuu, vaan vakuuttuneisuutta siitä, että asioilla on merkitys riippumatta siitä, miten käy.

Toivoon liittyy vaikeitakin tunteita

Oma keskeinen toivoon liittyvä oivallukseni on tämä: se, joka etsii toivon lisäämiseen helppoja pikaratkuisuja, ei yleensä löydä toivoa vaan toiveita ja (katteetonta) optimismia. Toivo liittyy tiukasti yhteen realismin kanssa. Toivossa elävä hyväksyy nykytilanteen sellaisena kuin se on mutta uskoo samalla siihen mahdollisuuteen, että asiat voivat muuttua parempaan. 

Toiveet taas voivat olla hyvinkin epärealistisia. Unelmointia tarvitaan, ja hengähdystaukoja todellisuudesta kannattaa ottaa silloin tällöin, mutta elämää ei voi rakentaa pilvenhattaroiden varaan. 

Hierojani sanoi minulle kerran, että työn hankala puoli on siinä, että hieroja joutuu joskus tuottamaan asiakkaalle kipua, jotta voi auttaa häntä. Sama haaste liittyy myös ympäristökasvattajan työhön, kun haluaa auttaa ihmisiä kasvattamaan toivoa paremmasta maailmasta. Ensin on kannustettava kohtaamaan kehityksen haasteita ja viheliäisiä ongelmia sekä tuntemaan niihin liittyviä vaikeita ja ikäviäkin tunteita. Realiteettien hyväksymisen myötä voimme pikkuhiljaa alkaa nähdä myös toivon paikkoja.

Kestävän kehityksen nykyhaasteiden hyväksyminen ei ole helppoa. Ongelmia on paljon, ja monet niistä ovat valtavan isoja ja kauas tulevaisuuten ulottuvia. Toivon rakentamista varten meidän on kuitenkin löydettävä tapa hyväksyä haasteet. Tällaisessa maailmassa me elämme, eikä silmien sulkeminen ongelmilta auta asiaa. 

Toivoa ei voi tuputtaa

Realiteettien hyväksyminen voi tehdä kipeääkin ja aiheuttaa meissä myös esimerkiksi pelkoa, riittämättömyyttä tai häpeää. Siksi yritämme usein vältellä sitä. Vaikeiden asioiden kohtaamisen vastarinta voi näyttäytyä myös huomion siirtämisenä epäoleelliseen tai pinnallisissa asioissa pysymisenä.

Ainakin itsessäni se, että pitäisi kannustaa tuntemaan hankaliakin tunteita, saa aikaan halun toimia tietojeni vastaisesti. Avuttomuus ja neuvottomuus hankalien tunteiden äärellä saa meidät ehkä kiirehtimään tunteiden ohi. Saatamme koittaa piristää väkisin, painaa tunteita villaisella tai yrittää liimata mielen haavojen päälle laastareita. Toivo ei kuitenkaan tarkoita hankalien asioiden sivuuttamista tai iloon ja kiitollisuuteen pakolla tarraamista. Ihmistä ei voi pakottaa toivon puolelle, ennen kuin hän on siihen valmis. 

Monenlaiset tunteet kuuluvat inhimilliseen elämään, mutta omien tai muiden vaikeiden tunteiden kohtaaminen voi silti tuntua hankalalta tai pelottavalta. Tiedetään kuitenkin, että negatiivisten tunteiden pois työntäminen ei auta vaan jopa voimistaa pahoinvointia. Pakottava tarve ajatella positiivisesti tai torjua kielteiset kokemukset lisäävät tutkitusti kielteisten kokemusten määrää ja voimaa. Hankalaa kohti meneminen, suruille antautuminen ja suuttumukselle tilan antaminen yleensä lopulta vapauttaa energiaa ja lisää voimia hyvän elämän rakentamiseen, vaikka muuta voisi luulla.

Kannattaa myös huomata, että esimerkiksi ilmastoviestinnän ja ilmastopsykologian tutkimus on alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota negatiivisina tai vaikeina kokemiemme tunteiden keskeiseen merkitykseen ilmastotoiminnassa. On nimittäin havaittu, että esimerkiksi suuttumus ja suru voivat johtaa kasvaneeseen toimintaan ja motivaatioon. Mikään tunne ei itsessään ole negatiivinen, vaikka se tuntuisikin meistä hankalalta. Ihminen voi myös valita, miten tunteeseensa reagoi: suuttumus voi saada raivoamisen sijaan myös toimimaan paremman maailman puolesta.

Toivon äärelle pysähtyminen on tärkeää

Edellä kirjoitetusta on helppo huomata, että toivo todellakin on vaativa ja monipuolinen tunne, joka myös antaa meille paljon. Toivo auttaa näkemään elämän kokonaisena: hyvän ja huonon, kauniin ja ruman. Jotta osaisimme välittää toivoa myös lapsille ja nuorille, olisi meidän opettajien ja kasvattajien hyvä koittaa löytää aikaa toivon äärelle pysähtymiseen. Käytännön vinkkejä toivon taitojen opetteluun löydät tämän kirjoitussarjan viimeisestä osasta.

——————————————————————————————————————————————

Kirjoitus on osa Kestävän kehityksen kasvatukseen tarvitaan toivon taitoja -kirjoitussarjaa. Voit lukea sarjan muut osat linkeistä:

1) Aluksi: Kestävän kehityksen kasvatukseen tarvitaan toivon taitoja – uusi kirjoitussarja alkaa!

2) Mitä on toivo kestävän kehityksen kasvatuksessa?

3) Toivoa kasvatetaan teoilla ja toiminnalla

4) Toivoa paremmasta maailmasta rakennetaan yhdessä

5) Toivon taitoja voi harjoitella myös kestävän kehityksen kysymyksissä – 8 vinkkiä

——————————————————————————————————————————————

Kirjoitussarjan lähteet:

Voimana toivo (Maaret Kallio / WSOY, 2020)

Ilmastokasvatus ja tunteet. Ympäristötunteiden käsittely kasvatuksessa ja opetuksessa: kolmiportainen malli (Panu Pihkala / Toivoa ja toimintaa, 2019)
https://toivoajatoimintaa.fi/ilmastokasvatus-ja-tunteet/

Tunnetehtäviä (Toivoa ja toimintaa)
https://toivoajatoimintaa.fi/tunteet/tunnetehtavia/

10 suositusta ympäristöahdistuneelle (Panu Pihkala, 2018)
http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/09/10-suositusta-ymparistoahdistuneelle.html

Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Panu Pihkala / Kirjapaja, 2017)


Lisää blogissa

Tule mukaan suunnittelemaan entistä parempaa kestävän kehityksen kasvatusta!

Biologian ja maantieteen opettajien liiton Toivoa ja toimintaa -hankkeessa kootaan ja julkaistaan tänä vuonna iso määrä kestävän kehityksen kasvatukseen soveltuvaa ...

Nyt pääset tutustumaan Toivon taitojen verkkokurssin materiaaleihin vapaasti!

Toivon taitojen verkkokurssin materiaalit tutustuttavat sinut ympäristötunteisiin, tunne- ja vaikuttamistaitoihin sekä hyvinvointitaitoihin.  Kurssin materiaalit on nyt avattu ja kaikki halukkaat ...