***Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n ympäristökasvattaja Pinja Sipari avaa tässä kirjoitussarjassa oivalluksiaan liittyen toivoon, toimintaan ja kestävän kehityksen kasvatukseen. Oivallukset perustuvat pitkälti Maaret Kallion ja Panu Pihkalan kirjoituksiin. Tämä on kirjoitussarjan kolmas kirjoitus. Löydät linkit sarjan muihin osiin tämän tekstin lopusta.***
Toivossa on hyvä elää, kuten sanonta kuuluu. Näemmekin toivon usein ennen kaikkea tunteena, jota on mukava tuntea. Toivo on kuitenkin paljon muutakin. Se on myös voima, joka pistää meidät toimimaan paremman maailman puolesta.
Tässä tekstissä kuvaan toivoa tunteena, joka liittyy kiinteästi käytännön tekoihin ja ulottuu myös vastuun kantamisen tasolle. Psykoterapeutti Maaret Kallion kirjasta Voimana toivo löytyy asiasta oivallinen kiteytys: Toiminta luo toivoa ja toivo toimintaa.
Jokainen ihminen voi yksin ja yhdessä toisten kanssa olla keskeisessä roolissa oman tulevaisuutensa tekijänä. Käytännön tekoja syntyy, kun koemme riittävää toimijuutta ja pystyvyyttä. Ihmisen perustarpeisiin liittyy kokemus pystyvyydestä, jota voimme itsessämme ja toinen toisissamme jatkuvasti rohkaista ja vahvistaa.
Toivon ja hyvän elämän kannalta jo lapsuudessa saadut kokemukset vaikuttamisesta ja oman toimijuuden merkityksestä ovat erittäin tärkeitä. Koulunkin näkökulmasta on hyvä muistaa, että toimijuutta vahvistamalla vahvistetaan aina myös toivoa. Mielelle on hyvin vahvistavaa saada kasvaa ja kehittyä sellaisissa olosuhteissa ja sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka uskovat ja näkevät toimijuutemme mahdollisuudet. Ympäristö voi auttaa löytämään itsestä paljon suurempaakin potentiaalia kuin mihin yksin pystyisi tai uskoisi.
Toivo siis liittyy toimijuuteen ainakin kahdella keskeisellä tavalla. Toivo edellyttää ihmisen omaa aktiivisuutta ja toivoa kohti kurkottamista. Samalla toivo on myös tekemisen ehto. Ihminen pyrkii toimimaan ja vaikuttamaan vain, jos hän kokee, että hänen toiminnallaan on mahdollisuus saada aikaan muutoksia.
Sen sijaan täydellinen vaikuttamattomuuden tunne vahvistaa toivottomuutta. Vaikuttamattomuuden kokemus voi liittyä omaan toimintaamme tai toimintaympäristömme viesteihin. Avuton ihminen kokee, ettei voi tehdä mitään eikä mitään ole tehtävissä. Hän saattaa lamaantua kadottaen täysin yhteyden toimijuuteensa. Toivon kannalta onkin tärkeää etsiä ja luoda paikkoja pystyvyydelle ja vaikuttamisen paikoille, toki realiteetit huomioiden.
On olennaista hahmottaa, mihin kannattaa pyrkiä vaikuttamaan ja mihin taas ei. On voimien hukkaamista pyrkiä puskemaan siellä, missä oma vaikuttaminen ei ole mahdollista. Toisaalta on toivon tukahduttamista olla vaikuttamatta siellä, missä voi vaikuttaa. Kestävän kehityksen kysymyksiin vaikuttaminen vaatii joskus laajojakin tietoja yhteiskuntamme toiminnasta, mikä saattaa olla haastavaa aikuisellekin. Onko käsillä oleva kysymys paikallinen, kansallinen vai esimerkiksi koko EU:n laajuinen? Olisiko parasta olla yhteydessä järjestön edustajaan, tutkijaan, virkamieheen vai poliitikkoon? Mikä olisi paras vaikuttamisen tapa?
Jotta ihmisen voimaa vahvistava toivo saadaan valjastettua, on tavoitteiden oltava kohtuullisia. Nuoret voivat vaikuttaa yhteiskuntaan hyvin monenlaisilla tavoilla, mutta vaikuttamisen taitojen opettelu kannattaa aloittaa kohtuullisen kokoisista haasteista. Toisaalta toivoa ei myöskään vahvista se, että tavoite asetetaan liian alas jo valmiiksi. Kansalaisaloitteen tekeminen voi olla liian haastavaa, mutta nuoret pystyvät myös muuhun kuin roskien keräämiseen, valojen sammutteluun ja kierrättämisen taitojen opetteluun.
Toimintamahdollisuudet auttavat psyykkisessä jaksamisessa, mutta toisaalta esimerkiksi ilmastokeskustelussa on nykyään joskus nähtävissä myös toiminnan ylikorostamista ilmastoahdistuksen hallinnan keinona. Tässä voidaan kuulla kaikuja tunteiden väistelyn tai jopa vähättelyn kulttuuristamme. Toiminta on tärkeää, mutta tunteita tulisi pyrkiä käsittelemään monipuolisesti myös muuten kuin vaikuttamistekojen avulla. Muuten uhkana voi olla uupuminen tai kyynistyminen. Tasapainoilua siis tarvitaan niin toiminnan sisällön suunnittelussa kuin toiminnan määrässäkin.
——————————————————————————————————————————————
Kirjoitus on osa Kestävän kehityksen kasvatukseen tarvitaan toivon taitoja -kirjoitussarjaa. Voit lukea sarjan muut osat linkeistä:
1) Aluksi: Kestävän kehityksen kasvatukseen tarvitaan toivon taitoja – uusi kirjoitussarja alkaa!
2) Mitä on toivo kestävän kehityksen kasvatuksessa?
3) Toivoa kasvatetaan teoilla ja toiminnalla
4) Toivoa paremmasta maailmasta rakennetaan yhdessä
5) Toivon taitoja voi harjoitella myös kestävän kehityksen kysymyksissä – 8 vinkkiä
——————————————————————————————————————————————
Kirjoitussarjan lähteet:
Voimana toivo (Maaret Kallio / WSOY, 2020)
Ilmastokasvatus ja tunteet. Ympäristötunteiden käsittely kasvatuksessa ja opetuksessa: kolmiportainen malli (Panu Pihkala / Toivoa ja toimintaa, 2019)
https://toivoajatoimintaa.fi/ilmastokasvatus-ja-tunteet/
Tunnetehtäviä (Toivoa ja toimintaa)
https://toivoajatoimintaa.fi/tunteet/tunnetehtavia/
10 suositusta ympäristöahdistuneelle (Panu Pihkala, 2018)
http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/09/10-suositusta-ymparistoahdistuneelle.html
Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (Panu Pihkala / Kirjapaja, 2017)
