Koulupuutarhatoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet ja kansakoulun aikaan puutarhatoiminta oli kouluissa tavallista. 1970-luvulla peruskoulun myötä puutarhatoiminta alkoi vähentyä suomalaisissa kouluissa, mutta viime vuosina kiinnostus sitä kohtaan on ollut jälleen kasvamaan päin. Puutarhatoimintaan osallistuminen voidaan nähdä yhtenä tapana kasvaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja tästä syystä puutarhan perustaminen ja -hoito esitetään tässä yhtenä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mallina.
Voit lukea tästä tekstistä koulupuutarhatoiminnan ja kaupunkiviljelyn taustoja, vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin ja vinkkejä puutarhatoiminnan aloittamiseen sekä siihen, mistä löytää lisätietoja ja tukea, kun haluatte aloittaa uutta puutarhatoimintaa.
Taustaa, joka kannattaa lukea
Tekstin tässä osiossa käydään läpi taustaa, joka auttaa sijoittamaan koulupuutarhatoiminnan osaksi globaaleja ilmiöitä ja historian jatkumoa. Osiossa puhutaan koulupuutarhatoiminnan lisäksi laajemmin kaupunkiviljelystä sekä ekologisen ruuantuotannon käytännöistä.
Kestävään ruuantuotantoon liittyy paljon sanastoa, joka on toistaiseksi useimmille vierasta. Kun kohtaat tekstissä tähdellä (*) merkittyjä sanoja, jotka ovat sinulle tuntemattomia, löydät niiden selityksen sivun lopusta kohdasta “Puutarhasanasto”. Halutessasi voit avata oheisen sanaston viereiselle välilehdelle jo valmiiksi.
Kaupunkiviljely on vanha ja globaali ilmiö
Koulupuutarhatoiminta on monesti kaupunkiviljelyä ainakin jossakin mielessä. Siksi tässä käydään ensimmäisenä läpi se, mitä kaupunkiviljely on. Useimmiten kaupunkiviljelyllä tarkoitetaan kotitarveviljelyä ja jos näitä ajatellaan synonyymeinä, voi kaupunkiviljelyä harjoittaa myös maaseudulla.
Kaupunkiviljely on ruoantuotantoa kaupungissa sen monissa erilaisissa muodoissa. Se on maaseudun maataloutta täydentävää toimintaa, jonka avulla kaupunkilaiset oppivat viljelytaitoja, sekä saavat syödäkseen tuoreita ja viljelytavasta riippuen myös kestävästi tuotettuja vihanneksia. Lisäksi kaupunkiympäristö muuttuu viljelyksien myötä viihtyisämmäksi ja puutarhanhoito antaa tekijälleen niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia.
Kaupunkiviljelyksi siis kutsutaan kaupunkiympäristössä tapahtuvaa viljelytoimintaa, mutta juuri muuta sana ei itsessään kerro. Kaupungissa voidaan viljellä niin pelloilla ja joutomailla, puistoissa, pihoilla, parvekkeilla kuin katoillakin. Viljely voi tapahtua suoraan viljelypaikan maassa, erilaisissa viljelyastioissa tai kasvihuoneessa. Viljelijä voi olla yksittäinen ihminen, koulu, naapuri- tai muu yhteisö tai jopa ammatillinen toimija.
Kaupungeissa on viljelty aina ja kaupungistumisen alkuajoista lähtien viljely on ollut luonnollinen osa kaupunkiympäristöä. Teollistuminen vaikeutti ja vähensi kaupungeissa viljelyä, mutta toisaalta huonot ajat ovat aina lisänneet ihmisten halua omavaraisuuteen. Esimerkiksi maailmansotien aikaan kaupunkiviljelmillä oli tärkeä osa kaupunkilaisten ruokaturvan ylläpidossa: Lontoon parvekkeilla kasvatettiin kaneja, lampaat laidunsivat Washington D.C.:n Capitol Hillillä ja yhdysvalloissa tunnetaan edelleen voiton puutarhojen (Victory Gardens) nimellä kulkeva kotitarveviljelmän malli. Suomessakin kasvatettiin mm. puistoissa ja siirtolapuutarhoissa erilaisten vihannesten lisäksi myös eläimiä.
Nykyään sadat miljoonat ihmiset maailmassa harjoittavat kaupunkiviljelyä ja arvioiden mukaan jopa 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa. Koko maailman mittakaavassa kaupunkiviljelyn vaikutukset ovatkin merkittäviä jopa ihmisten jokapäiväiselle selviytymiselle. Slummiutuminen ja kaupunkien köyhyys ovat isoja ongelmia monissa maailman suurkaupungeissa. Kaupungeissa rahan puute johtaa ruuan puutteeseen useammin kuin maaseudulla. Varsinkin globaalin etelän maissa viljely takaa säännöllisen ja monipuolisen ruokavalion ja usein myös elinkeinon monille kaupunkien köyhimmille ihmisille.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana viljelystä on jälleen tullut suosittu harrastus myös länsimaissa. Esimerkiksi Berliinissä ja Lontoossa on jo jopa tuhansia pienempiä ja isompia kaupunkiviljelmiä ja ilmiö on monille tuttu myös Suomen kaupungeista ja kylistä.
Koulupuutarhatoiminnan perusteet
Koulupuutarhaliike syntyi Euroopassa 1800-luvun alkupuolella vallanpitäjien pyrkimyksestä parantaa työväestön oloja. Köyhyysongelman lisäksi taustalla oli mm. valtioiden halu kehittää maatalouttaan ja näkemys siitä, että kaupunkilaiset nuoret vieraantuvat luonnosta, mikä suistaa heidät ja heidän ajatuksensa pahoille teille. Suomessa kansa piti puutarhanhoitoa vielä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ilmasto-oloissamme kannattamattomana herrasväen puuhasteluna. Suomalaisten ruokavalio oli viljapainotteinen ja suppea ja juuresten nähtiin sopivan paremmin karjan rehuksi kuin ihmisravinnoksi. Viranomaiset kuitenkin pyrkivät meilläkin aktiiviseen asennemuokkaukseen.
Lapsille suunnattua maatalousopetusta kehitettiin Suomessa jo 1700-luvun lopusta alkaen ja edistysaskeleet nopeutuivat 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun puutarhakasvatus otettiin osaksi Suomen kansakoululaitoksen kehittämistyötä. Vuonna 1920 säädetyllä oppivelvollisuuslailla määrättiin, että koulun tonttimaalle oli ainakin uusia kouluja rakennettaessa varattava maa-alue koulupuutarhalle. 1930-luvun loppuun mennessä puutarhakasvatuksen voidaan katsoa saavuttaneen vakaan aseman kansakoululaitoksessa, jonka opetusohjelmaan se kuului lähes koko laitoksen olemassaolon ajan.
Peruskoulun myötä koulupuutarhatoiminta alkoi hiipua ja pohjakosketuksensa se saavutti 2000-luvun vaihteessa. Nykyään kiinnostus toimintaa kohtaa on taas lisääntymässä. Koulupuutarhojen määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvioiden mukaan puutarhatoimintaa on nyt jo jopa sadoissa kouluissa.
Puutarhatoiminnan malleja on lähes yhtä monta kuin koulujakin: toimintaa voidaan toteuttaa koulun pihalla, sen lähialueella tai kauempana yhteistyökumppanin tiluksilla. Viljelymuoto vaihtelee viherhuoneesta tai pienestä astiaviljelmästä muutaman aarin peltoviljelykseen, jonka ohessa voidaan pitää jopa mehiläispesiä, lampaita tai kanoja.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulupuutarhatoimintaan osallistuneiden oppilaiden tiedeosaaminen paranee, yhteistyötaidot kasvavat, makutottumukset muuttuvat ja innostus on suurta. Opettajat asettavat toiminnan tavoitteeksi oppilaiden akateemisen ja sosiaalisen kehityksen, parantuvan kouluviihtyvyyden, puutarhan terapeuttisista vaikutuksista hyötymisen ja mahdollisuuden ympäristökasvatukseen.
Koulupuutarha on hiukan tavallisuudesta poikkeavaa ylläpitoa vaativa oppimisympäristö. Toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan puutarhan paikka viljelymaineen ja mahdollisine rakenteineen ja jonkin verran rahallisia resursseja, mutta myös tietoja, taitoja, tukea ja kannustusta, yhteistyökumppaneita, sekä vahvat kasvatukselliset tavoitteet ja mahdollisimman pysyvä rooli koulun arjessa.
Lue täältä Apollon yhteiskoulun kokemus koulupuutarhan perustamisesta ja toiminnan järjestämisestä.
Täältä voit lukea käytännön esimerkkejä muista suomalaisista koulupuutarhoista ja täältä erilaisista koulupuutarhojen malleista. Koulupuutarhan perustamisesta voit lukea jäljempänä tästä tekstistä, sekä täältä.
Kaupunkiviljely voi olla ekoteko, mutta aina näin ei ole
Kaupunkiviljelyä pidetään usein ekotekona ja tätä mainetta kyseenalaistetaan harvoin. Kaikella ihmisen tekemisellä on vaikutuksia ympäristöön, mutta on totta, että kaupunkiviljelyn on mahdollista olla jopa ympäristönsuojeluksi määriteltävää toimintaa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, millä tavalla viljely toteutetaan.
Ympäristönäkökulmasta kaupunkiviljelyyn liittyy usein monia haasteita, joita on listattu seuraavassa. Listatut asiat ovat ympäristöystävällisen viljelyn näkökulmasta hyvin olennaisia, mutta on mahdollista, että ainakin osalle tämän tekstin lukijoista on hankalaa hahmottaa mitä niillä tarkoitetaan. Valitettavasti monet ympäristöystävällisen viljelyn keskeiset toimenpiteet ovat monille tuntemattomia ja niitä ei tehdä, koska moni viljelijä ei tiedä, että niin kannattaisi tehdä. Jos vaikuttaa siltä, että seuraava listaus vilisee sinulle tuntemattomia sanoja, kannattaa tukeutua tämän sivun lopusta löytyvään puutarhasanastoon.
Kaupunkiviljelyyn liittyviä ympäristöhaasteita:
– pienen viljelypinta-alan vuoksi maata ei “raaskita” laittaa viherlannokselle*, jolloin maanhoito* vaikeutuu
– pienen pinta-alan vuoksi järkevän viljelykierron* suunnittelu ei ole mahdollista, jolloin maanhoito* vaikeutuu
– viljelmän sijainnin vuoksi ei ole saatavilla katetta*, jolloin maanhoito* vaikeutuu
– kompostia ei ole saatavilla, eikä omaa kompostia synny riittävästi, jotta se riittäisi viljelmän lannoittamiseen
– lannoitteita käytetään helposti turhan suuria määriä. Etenkin jos viljelmä sijaitsee pinnoitetulla maalla, kuten asvaltilla, pääsevät ylimääräiset ravinteet helposti valumaan ympäröiviin vesistöihin
Edellisten lisäksi astiaviljelyyn, eli erilaisissa viljelyastioissa, kuten ruukuissa, laatikoissa ja säkeissä tapahtuvaan viljelyyn liittyy omia ongelmiaan:
– viljelyastioissa maan lämpöolosuhteet ovat viljelymaan tärkeän pieneliöstön näkökulmasta haastavat. Peukalosääntö kuuluu, että mitä pienempi astia, sitä epäluonnollisemmat lämpöolosuhteet (kesällä liian kuuma, talvella liian kylmä). Pieneliöstöllä on tärkeä rooli viljelymaan kunnon ylläpitämisessä.
– viljelyastioissa ei ole lieroja, ellei niitä viljelyastiaan tarkoituksella tuoda. Toisaalta lierot eivät pärjää, ellei niille ole tarjolla ruokaa, eli kuollutta kasviainesta (esim. jatkuvasti lisättävää katetta*). Lieroilla on tärkeä rooli viljelymaan kunnon ylläpitämisessä.
– viljelymaata kuljetellaan ympäriinsä autolla ja kun viljelymaa muuttuu käyttökelvottomaksi, se korvataan uudella. Käyttökelvottomalle viljelymaalle voi olla vaikeaa löytää asianmukaista sijoituspaikkaa.
Hyvää uutinen on se, että kestävien viljelymenetelmien avulla ongelmia ei välttämättä synny ja tietojen ja taitojen lisääntyessä viljelymenetelmiään voi aina myös kehittää ympäristöystävällisempään suuntaan.
Kestävässä ruoantuotannossa tavoitteena on tukea luonnon omia toimintoja, kuten ravinteiden kierrätystä, ruokamullan tuotantoa, monimuotoisuuden ylläpitoa, pölytystä, biologista tuholaisten torjuntaa sekä eloperäisen jätteen hajotusta.
Kestävällä tavalla hoidetussa puutarhassa keskitytään yksittäisten kasvilajien hoidon sijaan koko puutarhakokonaisuuden hyvinvointiin ja elävöittämiseen pitkässä juoksussa. Multa on muhevaa ja puutarhassa kasvaa monia eri kasvilajeja, viljelykasvien ohella myös luonnonkasveja. Lisäksi puutarhassa elää laaja bakteerien, sienten, hyönteisten ja muiden selkärangattomien sekä lintujen, matelijoiden ja nisäkkäiden kirjo.
Kestävällä tavalla hoidetussa puutarhassa:
– huolehditaan toimivasta viljelykierrosta*
– viljellään herneitä ja papuja sekä typpeä sitovia* maanparannuskasveja*
– käytetään katteita*
– kompostoidaan kasvijäte
– huolehditaan monipuolisen kasvi- ja eläinlajiston hyvinvoinnista
– kastellaan kohtuudella (ei liikaa)
Viljelymaa on itsessään arvokas luonnonvara ja hyvinvoiva viljelymaa on hyvän sadon ja kestävän ruoantuotannon peruslähtökohta – myös kaupunkiviljelyssä.
Kuten edellä jo mainittiin, on kaikella ihmisen tekemisellä vaikutuksia ympäristöön. Tehtiin kaupunkiviljelyä minkälaisilla menetelmillä hyvänsä, jäävät sen ympäristövaikutukset usein silti melko pieniksi verrattuna moniin muihin harrastuksiin (matkustelusta moottoriurheiluun).
On kuitenkin hyvä huomata, että erityisesti jos viljelyä käytetään ympäristökasvatuksen välineenä, on oman toiminnan vaikutukset hyvä tiedostaa alusta asti. Ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka kaikkia toimenpiteitä ei voisi heti toteuttaa, kannattaa luonnonprosessien toiminta ja niiden tukemisen mahdollisuudet nostaa keskusteluun aina kun mahdollista.
Puutarhatoiminta vaikuttamistoimintana
Aktiivinen kansalaisuus on vaikuttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi, sekä vastuun ottamista yhteisistä asioista ja osallistumista niiden hoitamiseen. Käytännössä aktiivinen kansalaisuus voi olla mitä vain naapurin auttamisesta suuren kampanjan organisointiin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi ympäristöasioiden ajamista, globalisaation vastustamista, rauhantyötä, ihmisoikeusaktivismia tai lähikirjaston puolustamista. Myös koulun puutarhatoiminta voi olla yksi esimerkki aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamisesta.
Kuten mikään muukaan yksittäinen toimi, ei puutarhanhoitokaan yksin pysäytä ilmastonmuutosta tai palauta luonnon monimuotoisuutta. Kun puutarhaa hoidetaan aidosti ekologisesti kestävillä tavoilla, voi puutarhatoiminta kuitenkin olla yksi oiva tapa osallistua paremman maailman rakentamiseen.
Kaikki eivät koe luontevaksi pitää puheita, keskustella sosiaalisessa mediassa tai osallistua mielenosoituksiin. Monet kuitenkin haluavat tuntea olevansa osa ratkaisua ja puutarhanhoito voi olla siihen yksi keino. Sormien pistäminen multaan voi auttaa ylläpitämään toivoa ja ymmärtämään luonnon prosesseja paremmin, kannustaa opettelemaan uusia käytännöntaitoja ekologisesti kestävän maailman puolesta ja parantaa omaa luontosuhdetta. Monesti itse kasvatetut kasvikset maistuvat paremmilta, puutarha tekee lähiympäristöstä viihtyisämmän ja omien kätten jälki lähiympäristössä auttaa ihmistäkin juurtumaan asuinpaikkaansa.
Parhaimmillaan puutarhatoiminta voi lisätä selviytymis- ja sopeutumiskykyä muuttuvissa olosuhteissa, tunnetta siitä että minä osaan ja me voimme yhdessä selvitä maailmassa, jossa olosuhteet ovat nykyistä haastavammat. Joillekin puutarhatoimintaan osallistuminen voi toimia kannustimena myös muunlaisen vaikuttamistoiminnan aloittamiseen.
Koulupuutarhaa hoidetaan usein yhdessä ja juuri yhteisöllinen puutarhatoiminta on erinomainen esimerkki aktiivisesta kansalaisuudesta: siinä otetaan kaupunkitilaa haltuun, hoidetaan sitä kestävällä tavalla yhdessä muiden ihmisten kanssa ja tehdään samalla yhteisestä elinympäristöstä monimuotoisempaa ja viihtyisämpää.
Koulupuutarhatoiminnan usein kysytyt kysymykset
Koulupuutarhatoimintaan ja kaupunkiviljelyyn liittyy muutamia kysymyksiä, jotka nousevat esiin hyvin usein näistä aiheista puhuttaessa. Niihin vastataan seuraavassa.
Eikö kaupungissa ole paljon saasteita?
Viljelymaan on oltava puhdasta, mitä se Suomen kaupungeissa useimmiten on. Käytä maalaisjärkeä ja tutustu viljelypaikan historiaan: valitse viljelypaikaksi jokin muu paikka, kuin suuren tien penger tai vanha bensa-aseman paikka. Koulun piha on maan puhtauden suhteen erityisen varma valinta.
Ilmansaasteet eivät ole kaupunkiviljelyssä ongelma. Ne kerrostuvat kasvin pinnalle, mutta lähtevät pesemällä pois. Kun muistat pestä ja tarvittaessa kuoria kaupunkiviljelmän sadon, saat terveellistä herkuteltavaa! Pääosin liikenteestä peräisin oleva typpilaskeuma voi jopa toimia lannoitteena ja siten hyödyttää viljelmää.
Onko ilkivalta suuri ongelma?
Ilkivaltaa pelätään kaupunkiviljelmillä paljon enemmän kuin sitä esiintyy. Itse asiassa ilkivaltaa esiintyy viljelmillä hyvin vähän. Sadon saanti on aina epävarmaa myös maaseudun ammattiviljelmillä, eikä ilkivallan pelko ole syy olla aloittamatta viljelyä. Vaikka sato päätyisi vääriin suihin, on paljon todennäköisempää, että asialla on kani tai kaalikoi, kuin toinen ihminen.
Kuka hoitaa koulupuutarhaa kesällä?
Koulupuutarhatoiminnassa suuri kysymys on koulun kesälomakuukaudet, joiden aikana puutarhassa on monenlaista tekemistä. Tämä ei kuitenkaan estä koulun menestyksekästä puutarhatoimintaa, sillä ongelman ratkaisemiseksi on olemassa useita eri malleja, joita avataan seuraavassa. Tilanteet ja olosuhteet vaihtelevat eri kouluissa ja paikkakunnilla. Mikään yksittäinen ratkaisumalli ei toimi joka paikassa, mutta on erittäin todennäköistä, että jokaiseen paikkaan löytyy joku sopiva toimintamalli.
Yhteisöllinen viljelmä
Jos koulun lähellä on yhteisöviljelmä*, voidaan koulun puutarhatoiminta voidaan järjestää siellä osana muuta yhteisöllistä puutarhatoimintaa. Tällöin koulun kesäloma-aikana puutarhan hoidosta vastaavat muut toimijat. Yhteisöpuutarhoissa järjestetään usein viikoittaisia talkoita, joiden aikana puutarhayhteisön jäsenet tekevät tarvittavat hoitotyöt. Varjopuolena tässä järjestelyssä on se, että töiden ohella luonnollisesti myös puutarhan sato jaetaan kaikkien toimijoiden kesken, eikä koululaisten käyttöön välttämättä jää valtavaa määrää satoa.
Palkattu henkilöstö
Yksi vaihtoehto on koulun työntekijän, esim. koulunkäyntiavustajan osa-aikainen palkkaaminen puutarhatöihin kesäkaudella. Myös sellainen malli on mahdollinen, jossa opettaja tekee hoitotyöt kesällä, mutta hänellä on talvikaudella vähemmän koulun yhteisiä velvollisuuksia. Koulupuutarhan kesähoito on mahdollista ostaa myös palveluna koulun ulkopuoliselta puutarha-alan opiskelijalta, ammattipuutarhurilta, viljely-yhdistykseltä tms.
Perheiden vastuuvuorot
Tässä mallissa puutarhan hoidosta vastaavat kesällä oppilaiden perheet esim. vuoroviikkojärjestelmällä. Vastuun voi ottaa vanhempainyhdistys, tietyn luokan tai luokka-asteen perheet, tai halukkaita perheitä voi etsiä koko koulun perheiden keskuudesta. Jotta työt tulevat tehdyksi, on tässä mallissa tärkeää, että joku (esim. opettaja) ohjeistaa perheet tarkasti ja nimeää tehtävät kullekin viikolle.
Ohjattu puutarhakerho
Puutarhakerho kokoontuu kesän ajan esimerkiksi viikoittain ja tekee ohjatusti puutarhatöitä yhdessä. Tämä malli korostaa yhteisöllisyyttä ja tarjoaa halukkaille lapsille tai perheille mahdollisuuden yhteiseen vapaa-ajantoimintaan, sekä puutarhanhoitotaitojen oppimiseen. Osallistujat maksavat osallistumismaksun, jolla katetaan ohjaajan palkka. Haaste on sama kuin koulupuutarhan ja yhteisöviljelmän yhteensovittamisessa: puutarhan sato tulisi voida jakaa kaikkien toimijoiden kesken. Ratkaisu voisi olla se, että puutarha on niin iso, että tiettyjen penkkien sato olisi varattu nimenomaan kerholaisille.
Kesätyö mahdollisuus yläkoululaisille/lukiolaisille
Koulupuutarhan kesähoito voi tarjota osa-aikaista kesätyötä vanhemmille oppilaille. Tukea tähän voidaan kysellä esimerkiksi vanhempainyhdistykseltä tai nuorisoasiankeskukselta. Keskeistä on järjestää riittävä ohjaus kesätyöntekijöille.
Hoitamaton tai vähähoitoinen puutarha
Puutarha on myös mahdollista suunnitella ja toteuttaa niin, että sitä tarvitsee hoitaa mahdollisimman vähän. Tällöin kasvivalinnoissa suositaan suurikokoisia ja taimina istuttavia kasveja ja monet siemenkylvöt, kuten harventamista vaativa porkkana on syytä jättää pois. Kastelun ja kitkennän tarvetta vähentää runsas katteiden käyttö. Tällöin puutarha kohdataan syksyllä siinä kunnossa, miksi se on kasvukauden olosuhteiden tuloksena kasvanut. Varjopuolena tässä on sekä rajoittuneempi kasvivalikoima sekä se, että kokemusta työn suunnittelun ja toteutuksen yhteydestä tuloksiin ei aivan samalla tavalla synny.
Muu, mikä?
Aina on mahdollista keksiä joku muukin, vielä paremmin teidän koulunne ja tilanteenne tarpeisiin sopiva ratkaisu, tai edellä esiteltyjen ratkaisujen yhdistelmä!
Puutarhan perustaminen käytännössä
Koulupuutarhalle ei ole olemassa yhtä oikeaa tai edes järkevää mallia, joka olisi takuuvarma menestys missä tahansa. Sen sijaan paras lopputulos syntyy silloin, kun puutarha ja sen toiminta suunnitellaan paikalliset olosuhteet ja yhteisön tarjoamat mahdollisuudet huomioiden. Millainen on kaavailtu viljelypaikka? Ketkä toimintaan osallistuvat? Kuka vastaa kesähoidosta? Mitä kaikkea halutaan kasvattaa?
Puutarhatoiminnan suunnittelun voi aloittaa jo edellisenä syksynä, mutta vielä keväälläkin ehtii. Projektin vietäväksi heittäytymistä ei kannata liiaksi pelätä. Aluksi tärkeintä on into, rohkeus kokeilla ja oppia kokemuksen kautta sekä taito sietää keskeneräisyyttä. Viljelyosaaminen ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät ajan myötä, ja niitä voi opetella myös yhdessä oppilaiden kanssa. Puutarhassa opettajan ei tarvitse olla kaikkitietävä velho.
Vaikka puutarhanhoito ei rakettitiedettä olekaan, on siihen liittyvät perusasiat hyvä olla selvillä, jotta jo ensimmäisenä vuonna vältytään suurimmilta sudenkuopilta. Puutarhanhoidon perusteisiin löydät ohjeita mm. täältä. Kysy apua myös äidiltäsi, työkaverilta, naapurin sedältä tai taimimyymälän myyjältä! Mahdollisia yhteistyökumppaneitakin kannattaa lähteä rohkeasti haarukoimaan eri tahoilta: mukaan voi kysyä esimerkiksi lasten perheitä, kouluvaaria, puutarha-alan yhdistystä tai yritystä.
Puutarhakasvatus.fi -sivustolta löydät yksityiskohtaiset ohjeet, jossa sinut kuljetetaan puutarhan ja puutarhatoiminnan suunnitteluprosessin läpi vaihe vaiheelta. Pyörää on turha keksiä uudelleen, joten suosittelemme katsomaan tarkemmat ohjeet ja vinkit sieltä.
Tähän alle on koottu hyvin tiiviit vinkit asioista, jotka kannattaa huomioida suunnittelun osana. Lista sisältää paljon kysymyksiä, sillä ne auttavat hahmottamaan puutarhan perustamisprosessia kokonaisuutena. Ratkaisuehdotuksia kysymyksiin löydät em. puutarhakasvatus.fi -sivustolta.
Puutarhatoimintaa aloiteltaessa on ensin selvitettävä muutamia perusasioita:
1. Toiminnalla voi olla monenlaisia tavoitteita. Mitkä ovat teidän tavoitteenne?
Mitkä ovat toiminnan tavoitteet? Halutaanko opettaa puutarhassa eri oppiaineiden sisältöjä toiminnallisesti, lisätä yhteisöllisyyttä koulussa, tehdä koulun pihasta viihtyisämpi, näyttää, miten ruoka kasvaa tai jotain muuta? Tavoitteiden asettelu auttaa toiminnan suuntaamista, vaikka puutarhatoiminnalla saavutetaan monenlaisia päämääriä automaattisestikin.
2. Toimintaan voi osallistua moninainen joukko toimijoita. Ketkä ovat mukana teidän puutarhatoiminnassanne?
Kuka toimintaa järjestää ja ketkä siinä ovat mukana (koko koulu, yksittäinen luokka-aste, muutama luokka tai myös koulun ulkopuolisia yhteistyökumppaneita)? Mitkä ovat eri yhteistyökumppaneiden roolit hankkeessa? Miten toivotut toimijat saadaan motivoitua mukaan?
3. Koulun puutarhatoimintaa voidaan järjestää monenlaisissa paikoissa. Missä teidän puutarhatoimintanne järjestetään?
Viljelypaikan valintaan vaikuttavat niin ihmisten kuin kasvienkin tarpeet. Hyvä puutarhan paikka on riittävän valoisa ja se sijaitsee riittävän lähellä. Lisäksi saatavilla on kasteluvettä, viljelymaa on puhdasta ja puutarha soveltuu yhteen alueen muiden toimintojen kanssa, eli se ei häiritse esimerkiksi pallonpeluuta koulun pihassa. Toisaalta pallokentän hutilaukaukset eivät aiheuta tuhoa puutarhassa. Luovuuden käyttö paikan valinnassa kannattaa. Onko teille sopiva viljelypaikka koulun pihamaa, läheinen puisto vai vanhainkodin piha?
4. Viljellä voi monenlaisilla tavoilla? Mikä viljelytapa teidän puutarhatoimintaanne valitaan?
Viljelläänkö suoraan viljelypaikan maassa, vai tarvitaanko jonkinlaisia viljelyastioita tai muita rakenteita? Viljelläänkö kohopenkeissä, viljelylaatikoissa, hedelmätarhassa vai kasvihuoneessa? Vinkkejä erilaisista puutarhamalleista löydät täältä.
5.Viljellä voi isosti tai pienesti. Mikä on teidän puutarhatoimintanne mittakaava?
Toiminnan sopivan mittakaavan määrittää osallistujien määrä ja heidän voimavaransa. Usein realiteettien kanssa joudutaan hieman tasapainottelemaan. Ideaalitilanteessa kasvimaa on tarpeeksi suuri, jotta kaikille riittää tekemistä ja satoakin saadaan, mutta toiminta ei kuitenkaan vie liikaa aikaa tai kuormita vastuuhenkilöitä turhaan.
6. Puutarhatoimintaan tarvitaan ainakin hiukan resursseja. Millaiset resurssit teillä on käytettävissänne ja mistä ne saatte?
Kuinka paljon rahaa on käytettävissä tai kuinka paljon rahaa vähintään tarvitaan, jotta toiminta saadaan käyntiin? (Suuret rahamäärät eivät välttämättä ole lainkaan tarpeellisia, joten rahaan suunnitelma puutarhan perustamisesta tuskin kaatuu.) Mistä resurssit saadaan?
7. Millaisia materiaalitarpeita teillä on ja mistä materiaalit saadaan?
Tarvitaanko työkaluja, rakenteita puutarhaa varten, multaa tai muita maanparannusaineita, työvaatteita tai -kenkiä, siemeniä ja taimia? Mitä on jo olemassa ja mistä saadaan loput? Onko mahdollista lainata tai saada lahjoituksena?
HUOMIO, HUOMIO! Jos alusta alkaen itse toteutettava suunnitteluprosessi tuntuu liian hankalalta, voit turvautua koulupuutarhan perusmalliin ja varioida sitä tarvittaessa. Ohjeet tällaisen puutarhan perustamiseen löydät täältä.
Muistutamme vielä uudestaan myös puutarhakasvatus.fi -sivuston monipuolisista ohjeistuksista!
ANTOISAA SUUNNITTELUPROSESSIA JA SATOISAA KASVUKAUTTA!
Puutarhasanasto
Kestävään ruuantuotantoon liittyy paljon sanastoa, joka on monille vierasta. Tähän on koottu selityksiä aiemmin tekstissä esiintyneille, mahdollisesti haastaville puutarhanhoitoon liittyville sanoille.
KATE. Katteet ovat viljelykasvien juurelle tai kasvimaan käytäville levitettävää leikkuunurmea, kasvimaan ympäriltä niitettyä heinää, kitkettyjä rikkaruohoja tai olkea. Kate suojaa viljelymaata tuulelta, vesisateelta, kuivuudelta ja rikkaruohoilta sekä lisää eloperäisen aineksen määrää maassa ja tarjoaa maaperäeliöstölle ravintoa. Vihreänä maahan levitettävä kate toimii myös lannoitteena, kun katekasveihin sitoutuneet ravinteet siirtyvät niiden hajotessa viljelykasvien käyttöön. Parhaiten toimiakseen katekerroksen on oltava tuoreena 15 cm paksu. Katetta lisätään säännöllisesti, kun se kuivumisen ja hajoamisen myötä vähenee.
MAAN HOITO. Viljelymaan hyvinvoinnista voidaan ja tulisi huolehtia monilla tavoilla. Hyväkuntoinen maa tuottaa hyvän sadon ja ympäristöongelmien aiheuttamisen sijaan jopa torjuu niitä. Huonokuntoinen maa taas tuottaa huonomman sadon ja on osana monia ympäristöongelmia. Keskeistä on pitää huolta siitä, että maaperän hiilivarasto ei pienene ja että maan rakenne säilyy hyvänä ja kuohkeana. Maata voidaan hoitaa monilla viljelyteknisillä toimenpiteillä, joita ovat mm. jatkuva kasvipeite pelloilla, viljelykierto, viherlannoskasvien sekä alus- ja kerääjäkasvien viljely, suorakylvöt, kevennetty muokkaus ja maan kalkitus.
MAANPARANNUSKASVI, ks. selitys kohdasta viherlannos.
TYPENSIDONTA. Eräät palkokasvien (mm. apila, herne, papu) kanssa symbioosissa elävät bakteerit voivat muuttaa typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologiseksi typensidonnaksi kutsutun prosessin avulla. Nämä bakteerit elävät tiettyjen kasvilajien juuristossa muodostaen sinne juurinystyröitä (typpinystyrät). Typpinystyrät ovat niin isoja, että voimme nähdä niitä omin silmin. Symbioosi hyödyttää sekä kasvia että bakteeria. Bakteeri saa typen sitomiseen tarvitsemansa energian isäntäkasvilta. Alussa sen sitoma typpi kuluu alussa pääasiassa nystyrän rakentamiseen, mutta myöhemmin isäntäkasvi saa osansa typestä. Palkokasvien lannoitusvaikutus viljelykierrossa perustuu biologiseen typensidontaan.
VIHERLANNOS. Viherlannos on seos erilaisia viljelymaata hoitavia kasveja eli maanparannuskasveja, joista ei kerätä satoa. Viherlannoksessa on mukana maahan typpeäsitovia kasveja, kuten tattaria, apiloita (esim. persianapila ja veriapila) ja virnoja (esim. ruisvirna), sekä pölyttäjiä houkuttelevia kasveja (esim. hunajakukka) ja maata voimakkaalla juuristollaan muokkaavia kasveja (esim. auringonkukka). Viherlannos lisää typen ja eloperäisen aineksen määrää maassa, sekä vähentää rikkakasvien määrää. Syksyllä tai seuraavana keväänä kasvit tai niiden jäänteet käännetään maahan lisäämään maan biomassaa. Viherlannoksen paikkaa vaihdetaan kasvimaalla vuosittain (tai parin vuoden välein) viljelykiertosuunnitelman mukaisesti.
VILJELYKIERTO. Viljelykierto on luonnonmukaisen viljelyn käytännöistä keskeisin. Sillä tarkoitetaan viljely- ja maanparannuskasvien paikan vaihtamista säännöllisesti vuosittain suunnitellussa järjestyksessä. Viljelykierron tärkein tehtävä on pitää viljelymaan ravinnemäärät tasapainossa, sillä eri kasvit käyttävät ravinteita eri määriä ja osa kasveista (mm. pavut ja herneet) jopa lisäävät ravinteita maahan. Viljelykierrolla myös kasvatetaan eloperäisen aineen määrää maassa, ehkäistään kasvitauteja ja vähennetään tuhohyönteisten määrää puutarhassa tarjoamalla niiden luontaisille vihollisille turvapaikkoja sekä hallitaan rikkakasvien määrää.
YHTEISÖVILJELMÄ. Yhteisöviljelmä on isompi yhtenäinen viljelmä, jota hoitaa ja jonka satoa korjaa joukko ihmisiä yhdessä. Koulupuutarhat ovat yleensä yhteisöviljelmiä.
Lähteet ja linkit kootusti
Puutarhakasvatus.fi. https://puutarhakasvatus.fi/
Puutarhan perustaminen ja toiminnan organisointi
https://puutarhakasvatus.fi/puutarhan-perustaminen/
Aktiivinen kansalainen perustaa puutarhan /Puutarhaa perustamaan! https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/aktiivinen-kansalainen-perustaa-puutarhan/#puutarhaa-perustamaan
Koulupuutarhan perusmalli auttaa alkuun:
https://puutarhakasvatus.fi/blogi/koulupuutarhan-perusmalli-auttaa-alkuun/
Thousands Of People Are Growing ‘Climate Victory Gardens’ To Save The Planet (Huffpost, 2020)
https://www.huffpost.com/entry/climate-victory-gardens-save-planet_n_5e2a096bc5b6d6767fd10efe
Aarteenetsintää porkkanamaalla. Opettajien kokemuksia suomalaisten koulupuutarhojen toiminnasta ja ruokajärjestelmäopetuksesta. Pro gradu -tutkielma. Pinja Sipari (2013). https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42670/Aarteenetsintaa%20porkkanamaalla%20%20Gradu%20Pinja%20Sipari.pdf?sequence=3
10 sanaa maaperästä. Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry & Baltic Sea Action Group (2020). https://openruokaopas.fi/10-sanaa-maaperasta/
Maaperän sankarit – opi ja opeta maaperästä! Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry (2020). https://openruokaopas.fi/maaperansankarit/
Vastuullisen ruuan sanasto. Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry (2020) https://openruokaopas.fi/sanasto/
Koulupuutarha kasvattaa käytännöllisesti. Toivoa ja toimintaa
https://toivoajatoimintaa.fi/koulupuutarha-kasvattaa-kaytannollisesti/
HUOM! Tämän sivun tekstit on kirjoittanut Toivoa ja toimintaa -hankkeen koordinaattori Pinja Sipari, joka on myös YMPPI – Ympäristökasvatusta puutarhassa- ja puutarhakasvatus.fi -sivustojen tekijä. Tästä syystä tältä sivulta löytyy osittain samoja tekstejä kuin em. sivustoilta, eikä mainintoja lainauksista ole.
