Kestävän kehityksen haasteet ovat niin suuria ja surullisia, että ne aiheuttavat monenlaisia haastaviakin tunteita niin nuorissa, kuin monissa aikuisissakin.
Moni opettaja pohtii nyt, miten voisi parhaiten tukea nuoria haastavien tunteiden kohtaamisessa ja toivon luomisessa. Tähän tekstiin on koottu 8 vinkkiä, joita kannattaa hyödyntää akuutin ympäristöahdistuksen ennaltaehkäisyssä, eli jo ennen kuin merkkejä haastavista ympäristötunteista alkaa näkyä luokassa. Toisaalta vinkit toimivat myös niissä tilanteissa, joissa ahdistusta on jo ilmassa.
Suosittelemme tutustumaan myös dosentti Panu Pihkalan muutaman vuoden takaiseen tekstiin 10 suositusta ympäristöahdistuneelle.
1. Välitä turvaa
Kestävän kehityksen haasteet ja niihin liittyvät vaikeat tunteet saattavat tuntua järisyttävän suurilta ja aiheuttaa epävarmuuden ja pelonkin tunteita. Siksi turvan kokemuksen välittäminen on ehkä tärkein asia, jolla opettaja voi auttaa huolten pyörteissä elävää nuorta. Turvan kokemus auttaa mm. tunteiden säätelyssä, keskusteluyhteyden luomisessa ja aihepiiristä oppimisessa.
Neuvo saattaa kuulostaa liiankin helpolta, mutta opettajan todella kannattaa panostaa siihen, että vaikeista aiheista puhuttaessa hänen olemuksestaan välittyy nuorille lämpöä ja välittämistä. Parhaiten välitämme turvan kokemusta ilmeillämme, eleillämme ja äänensävyillämme, joita oppilaat havainnoivat opettajassa tarkasti.
Turvan kokemusta voi pyrkiä luomaan myös esimerkiksi näillä sanoilla: Vaikka kestävän kehityksen haasteet ovat vaikeita, ei meillä juuri nyt ole hätää. Kukaan ei ole haasteiden eikä niihin liittyvien tunteiden kanssa yksin. Olemme tässä yhdessä ja yhdessä voimme myös vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.
2. Kerro, että hankalatkin tunteet ovat sallittuja ja hyvin ymmärrettäviä
Kestävän kehityksen haasteisiin liittyvät vaikeat tunteet ovat normaali reaktio epänormaaliin maailman tilanteeseen. Huoli maailmantilasta osoittaa itse asiassa toimivaa arviointikykyä.
Kerro nuorelle, että hankalat tunteet eivät ole heikkouden merkki, vaan sallittuja ja hyvin ymmärrettäviä. Myös moni aikuinen kokee vaikeita tunteita, vaikkei se aina näykään ulospäin.
3. Kannusta kohtaamaan tunteet
Usein haluaisimme tehdä kaikkemme, jotta voisimme välttää hankalien tunteiden kohtaamisen sekä itsessämme että muissa. Kaikesta huolimatta tunteet kannattaa sallia ja ne kannattaa uskaltaa elää läpi. Tunteiden kohtaamisessa voi auttaa tietoa siitä, että yksittäinen tunne kestää yleensä vain muutaman minuutin, ellemme itse lietso tunnetta ajatuksillamme. Panu Pihkalan sanoin “kannattaa uskaltaa uida tunteiden meressä, mutta ei kannata sukeltaa jatkuvasti pohjamutiin”.
Tunteiden kohtaamisen tärkeyttä on hyvä tuoda esiin opetuksessa, vaikka tuntuisikin siltä, että koulu ei ole sopiva paikka tunteiden kohtaamiseen käytännössä. Tunnetiedon lisäämisessä koululla on joka tapauksessa tärkeä rooli. Samalla kannattaa muistaa, että tunteista puhuttaessa kuunteleminen, ymmärryksen osoittaminen ja lempeä kannustaminen vievät päämäärään topakoita neuvoja ja ohjeita paremmin.
4. Treenatkaa yhdessä tunnetaitoja
Omien tunteidensa kanssa voi siis oppia elämään. Tunnetaitoja ovat omien tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen, sietäminen, säätely ja rakentavalla tavalla ilmaiseminen. Tunnetaitojen kehittyessä seuraa usein voimaantumisen tunne, kun huomaa selviävänsä entistä paremmin myös hankalien tunteidensa kanssa.
Usein tunteet muodostavat epämääräisen tunnemöykyn, josta on vaikeaa saada otetta. Möykkyä voi lähteä purkamaan pohtien mistä tunteista se koostuu. Tätä voi tehdä myös koulussa vaikkapa Tunteiden käsitekartta -harjoituksen avulla. Jos tunteista jutteleminen tuntuu hankalalta, voi myös prosessikirjoittaminen auttaa selkiyttämään tunteita ja ajatuksia. Joskus tunteita voi olla vaikea sanallistaa. Luovan tunnetyöskentelyn, esimerkiksi tunnemöykyn maalaamisen avulla tunteisiin voi löytää yhteyden myös silloin, kun sanoja on hankalaa löytää. Toivoa ja toimintaa -sivulla on myös monia muita harjoituksia tunnetaitojen harjoitteluun ja ympäristötunteiden käsittelyyn.
5. Luo mahdollisuuksia toimimiselle ja vaikuttamiselle
Toiminta luo toivoa ja toivo toimintaa. Itselle tärkeiden asioiden puolesta toimiminen on hyvä lääke myös ympäristöahdistukseen erityisesti silloin, kun toimintaa voidaan tehdä yhdessä. Tärkeää on löytää tasapaino toiminnan ja levon välille, jotta toimiminen ja vaikuttaminen ei uuvuta. Koulun tulisi tarjota mahdollisuuksia erilaisten vaikuttamistapojen kokeiluun, jotta jokainen voi löytää itseä kiinnostavia vaikuttamisen tapoja. Vinkkejä erilaisiin nopeisiin, kouluun sopiviin vaikuttamistapoihin löytyy esimerkiksi täältä.
6. Tee näkyväksi myös hyviä asioita
Iso osa uutisista kertoo ongelmista. Kestävässä kehityksessä otetaan kuitenkin jatkuvasti myös edistysaskeleita, jotka saattavat ahdistuksen pauloissa jäädä huomaamatta. Ongelmien olemassaoloa ei kannata kieltää, mutta realistisen toivon luomiseksi kannattaa pyrkiä kiinnittämään huomiota myös toivon merkkeihin, maailmassa tapahtuvaan hyvään ja lukuisiin kiitollisuuden aiheisiin. Sitä voi tehdä myös Toivon merkit -harjoituksen avulla. Hyviä uutisia kestävästä kehityksestä löydät tästä Facebook-ryhmästä.
7. Ohjaa tarvittaessa eteenpäin
Edelliset vinkit auttavat, jos hankalat tunteet eivät ole kasvaneet liian suuriksi. Osa ahdistuneista nuorista voi tarvita arkipäiväisen tuen ja yhdessä tekemisen lisäksi myös laajempaa ammattiapua. Tällöin opettajan kannattaa kannustaa nuorta sopimaan tapaaminen terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai -psykologin kanssa.
8. Kehitä omia tunne- ja vaikuttamistaitojasi
Vain tunne- ja vaikuttamistaitoinen aikuinen voi kasvattaa tunne- ja vaikuttamistaitoisia nuoria. Voit tutustua esimerkiksi kasvattajille suunnattuun ympäristötunteiden itseopiskelumateriaaliin ja alkaa kokeilla nopeita vaikuttamistapoja omassa arjessasi!
