Kestävyyskasvattajana päädyn toistuvasti ajattelemaan, että nyt tarvittaisiin rohkeutta. Rohkeutta arvostetaan yleisesti, mutta aiheeseen liittyy paljon myyttejä. Sankarillisen uhkarohkeuden sijaan huomio kannattaisi kiinnittää jokapäiväisiin rohkeisiin tekoihin.
Kestävyyskriisiin liittyvät uutiset ja tutkimustulokset ovat usein aika pelottavia, vaikka emme sitä haluaisi myöntää ehkä edes itsellemme. Pelko herättää aistit, pistää mielikuvituksen laukkaamaan ja sydämen lyömään tiheämmin. Se on pelottava tunne, jonka sivuutamme mielellämme. Pelko on kuitenkin yksi tärkeimmistä tunteista, joka auttaa meitä selviämään hengissä. Pelko valpastuttaa ja auttaa meitä suojautumaan vaaran uhatessa. Kestävyyskriisiä tuskin saadaan ratkaistua ilman sopivaa määrää pelon tunteita.
Pelon rinnalle tarvitaan kuitenkin rohkeutta. Rohkeuden tehtävänä on säädellä pelkoa ja laittaa se oikeisiin mittasuhteisiin. Siinä missä pelko saattaa lamauttaa, on rohkeus kykyä toimia pelosta huolimatta. Rohkeus ei siis tarkoita pelottomuutta, vaan sitä, että teemme tärkeäksi kokemiamme asioita vaikeuksista ja vastustuksesta huolimatta.
Kestävyyskriisin keskellä tarvitaan monenlaista arkista rohkeutta. Täytyy uskaltaa hyväksyä vaikeatkin tosiasiat ja niihin liittyvä epävarmuus. Täytyy uskaltaa kohdata ja käsitellä oma riittämättömyys ja muut hankalat tunteet. Täytyy uskaltaa oppia uutta, kertoa oma mielipiteensä ja toimia joskus myös normeista poiketen.
Rohkeudella on monenlaisia puolia. Tilanteesta riippuen se voi olla urheutta, uskallusta, uhmaa, sisua, sitkeyttä, päättäväisyyttä tai tahdonvoimaa. Arkikielessä rohkeus voi tarkoittaa myös resilienssiä. Se on kriisinkestävyyttä, kykyä selvitä toimintakykyisenä muuttuvissa tilanteissa ja taitoa palautua kuormituksesta.
Toiset ovat synnynnäisesti rohkeampia kuin toiset. Silti rohkeus ei ole vain syntymässä saatu ominaisuus. Se kehittyy ja pysyy yllä, kun sitä harjoitetaan. Voimme olla rohkeita sosiaalisesti, emotionaalisesti, moraalisesti, fyysisesti tai vaikka taloudellisesti. Harva on rohkea kaikilla elämänalueilla, mutta useimmat meistä ovat rohkeita ainakin jossain.
Rohkeaksi tullaan askel kerrallaan tekemällä rohkeita tekoja. Harjoittelun lisäksi tarvitaan rohkaisua ja uskoa itseen ja omiin kykyihin. Jo yhdellä luotettavalla tukijalla tai rohkaisijalla voi olla ratkaisevan tärkeä merkitys rohkeaksi kasvamisessa.
Kerromme mielellämme suurieleisiä sankaritarinoita, joissa päähenkilö on yksin voittanut lukemattomia vastoinkäymisiä. Tosiasiassa sankaritkin tarvitsevat toisten tukea. Rohkeus kasvaa usein siitä kokemuksesta, että ongelmia voi kohdata yhdessä muiden kanssa.
Miten sinä vahvistat rohkeutta itsessäsi ja toisissa?
*** Teksti: Pinja Sipari. Kirjoittaja on lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja ja Biologian ja maantieteen opettajien liiton ympäristökasvatuksen asiantuntija.
*** Teksti on julkaistu alun perin Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehden numerossa 4/2023. Voit tutustua lehden joihinkin artikkeleihin Naturan avoimessa verkkolehdessä.
