Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry julkaisi Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteita käsittelevän videosarjan Toivoa ja toimintaa -hankkeensa osana. Videot on toteutettu ulkoministeriön tuella Suomen kehitysyhteistyövaroin ja ne julkaistiin vuoden 2024 alussa.
Tältä sivulta löydät videoiden käsikirjoitukset. Voit hyödyntää niitä opetuksessa sekä muussa nuorten toiminnassa. Ethän kuitenkaan käytä käsikirjoituksia kaupallisessa tarkoituksessa kysymättä lupaa! Käsikirjoitukset on tehnyt Biologian ja maantieteen opettajien liiton Eeva Kemppainen ja Pinja Sipari.
Voit katsoa videot YouTube-soittolistalta.
Pääset haluamaasi käsikirjoitukseen klikkaamalla sisällysluettelon otsikkoa.
Tavoite 1. Ei köyhyyttä
Tavoite 1 on poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
Maailman ihmisistä kymmenesosa elää äärimmäisessä köyhyydessä, eli vain noin kahdella dollarilla (USD) päivässä. Suurin osa heistä asuu vähiten kehittyneissä maissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Viime vuosikymmeninä äärimmäinen köyhyys on vähentynyt selvästi. 2020-luvulla se on kuitenkin lisääntynyt ja tuloerot rikkaiden ja köyhien välillä ovat kasvaneet.
Monissa maissa elintaso on yleisesti hyvä, mutta osa ihmisistä on silti selvästi muita huono-osaisempia. Tällaista suhteellista köyhyyttä koetaan enemmän kehittyneimmissä maissa, kuten Pohjoismaissa.
Köyhyyden syyt ovat moniulotteisia. Ihmisen elintaso voi murentua esimerkiksi silloin, jos hän joutuu työttömäksi tai sairastuu tai jos myrsky tuhoaa kodin. Toisaalta elintasoa voi olla vaikeaa nostaa, jos on syntynyt vähävaraiseen perheeseen, asuu konfliktialueella tai tulee syrjityksi.
Myös köyhyyden seuraukset ovat moniulotteisia. Äärimmäinen köyhyys on puutetta elintärkeistä perusasioista. Ei ole riittävästi puhdasta vettä ja ruokaa, sähköä tai vaatteita, tai ei saa riittävää koulutusta tai terveydenhuoltoa.
Köyhyydessä elävien määrä on vähintään puolitettava. Kansainvälisellä yhteistyöllä on parannettava ihmisten taloutta ja hyvinvointia pitkäaikaisesti. On panostettava mm. koulutukseen ja peruspalveluihin, sosiaaliturvaan ja elämiseen riittäviin palkkoihin.
Köyhyyden vuoksi voi olla vaikea vaikuttaa oman elämän suuntaan tai päätöksiin, joita yhteiskunnassa tehdään. Siksi on tuettava kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kestävään kehitykseen.
Kaikilla on oikeus elämään, jossa perustarpeet täyttyvät.
Tavoite 2. Ei nälkää
Tavoite 2 on poistaa nälkä, parantaa ruokaturvaa ja edistää kestävää maataloutta.
Ruoka on ihmisoikeus, joka vaikuttaa kasvamiseen, oppimiseen, työkykyyn ja terveyteen.
Maapallolla tuotetaan tarpeeksi ravintoa, mutta se jakautuu epätasaisesti. Noin joka kymmenes ihmisistä kärsii aliravitsemuksesta. Suurin osa aliravituista asuu vähiten kehittyneissä maissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa. Usein nälkä siis liittyy köyhyyteen. Monilla alueilla myös ilmastonmuutos, konfliktit ja rahakasvien viljely lisäävät nälkää ja sadon menetyksiä.
Nälkä ja aliravitsemus on poistettava maailmasta. Ruokaturva tarkoittaa sitä, että kaikki saavat joka päivä tarpeeksi ruokaa, joka on ravitsevaa, turvallista ja riittävän edullista.
Erityisesti köyhien, lasten, vanhusten ja raskaana olevien ravinnon saannista on huolehdittava.
Kestävässä ruokajärjestelmässä huolehditaan siitä, että maatalous on tuottavaa myös tulevaisuudessa. Siinä huomioidaan ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen kestävä käyttö. On edistettävä vastuullisia tuotantotapoja, jotka lisäävät satoja, suojelevat ekosysteemejä, parantavat maaperää ja auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Myös viljelykasvien ja tuotantoeläinten monimuotoisuutta on suojeltava.
Nälän poistamiseen ja kestävään ruoantuotantoon tarvitaan valtioiden yhteistyötä, tutkimusta ja rahoitusta. Maaseutua on kehitettävä, ja viljelijöille on maksettava työstään riittävästi. Erityisesti naisten, alkuperäiskansojen, perheviljelijöiden, paimentolaisten ja kalastajien oikeuksia on edistettävä. Lisäksi on tuettava vähiten kehittyneiden maiden vientiä.
Kestävä maatalous takaa ruokaturvan myös tuleville sukupolville.
Tavoite 3. Terveyttä ja hyvinvointia
Tavoite 3 on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
Terveen elämän perustarpeet täyttyvät, jos ihminen saa riittävästi terveellistä ravintoa ja puhdasta vettä sekä unta ja liikuntaa. On pidettävä huolta sekä kehon että mielen terveydestä.
Terveys vaikuttaa elämänlaadun lisäksi koko yhteiskunnan toimintaan, koska se vaikuttaa esimerkiksi kykyyn oppia ja tehdä töitä. Siksi sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ovat kestävän kehityksen ytimessä.
Terveyttä voi edistää turvaamalla laadukas terveydenhuolto, jonka avulla ehkäistään ja hoidetaan sairauksia. Tarvitaan myös puhdasta vettä ja ravintoa, riittävä toimeentulo ja turvallinen ympäristö, jossa asua ja tehdä töitä.
Terveyspalvelujen määrää ja laatua on kehitettävä rahoituksen ja koulutuksen avulla. Epidemioita, kuten AIDSia, tuberkuloosia ja malariaa, voidaan estää leviämästä tarjoamalla hoitoa, lääkkeitä ja rokotuksia kaikille.
Maailman köyhimmillä alueilla on vähennettävä äitiyskuolleisuutta ja pikkulasten sairastumista esimerkiksi ripuliin. On vahvistettava myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, kuten perhesuunnittelua ja kuukautisterveyttä.
Puhdas vesi ja ympäristö vähentävät tautien leviämistä. Lähes puolet maailman köyhistä ihmisistä tarvitsisi puhdasta juomavettä ja sanitaatiota, kuten hygieenisiä vessoja.
Tärkeää on myös terveellinen ruokavalio. On kehitettävä ruoan tuotantoa ja ihmisten toimeentuloa niin, että kaikki saavat tarpeeksi ruokaa ja elintärkeitä ravintoaineita.
Kaikkialla maailmassa on vähennettävä myös sellaisia sairauksia ja kuolemia, joita aiheuttavat kemikaalit ja saasteet, päihteet ja tupakka sekä liikenneonnettomuudet.
Kaikilla on oikeus voida hyvin ja elää terveellistä elämää.
Tavoite 4. Hyvä koulutus
Tavoite 4 on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus. Kaikenikäisillä on oikeus oppia tietoja, taitoja ja arvoja, joiden avulla voi ymmärtää maailmaa ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Koulutuksen avulla voi hankkia ammatin ja töitä sekä kehittää itseään.
Tällä hetkellä maailman lapsista noin kymmenesosa ei käy koulua. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa alle 40 prosenttia tytöistä käy alakoulun.
Jotta kaikki saavat koulutusta ja taitoja edistää kestävää kehitystä, koulutuksen on oltava turvallista ja edullista kaikille. Ketään ei saa syrjiä esimerkiksi sukupuolen, vamman tai alkuperän vuoksi.
Hyvää koulutusta varten tarvitaan riittävästi kouluja, oppimateriaaleja ja opettajia. Opettajille on tarjottava koulutusta ja tukea, jotta opetus on laadukasta, ajantasaista ja innostavaa.
Perheitä on tuettava ja kestävää kehitystä on edistettävä laajasti, jotta lapset pääsevät kouluun. Koulupolku voi katketa monesta syystä: jos esimerkiksi sairastuu vakavasti, jos lasten on autettava vanhempia töissä tai jos kotikylä tuhoutuu myrskyssä.
Eri elämänvaiheissa on erilaisia tarpeita oppia. Varhaiskasvatuksella on keskeinen merkitys lasten kehitykseen ja tasa-arvoon. Peruskoulutuksen on oltava ilmaista ja laadukasta, jotta kaikki oppivat tärkeitä tietoja ja taitoja, kuten luku- ja laskutaidon.
On lisättävä mahdollisuuksia ammatilliseen ja korkeakoulutukseen, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa. On kehitettävä myös aikuisten koulutusta, jotta jokainen voi päivittää taitojaan nopeasti muuttuvassa maailmassa ja työelämässä.
Valtioiden yhteistyön avulla koulutus voi edistää hyvinvointia, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti.
Tavoite 5. Sukupuolten tasa-arvo
Tavoite 5 on saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen asemaa, oikeuksia ja mahdollisuuksia.
Globaalisti naiset kohtaavat monenlaisia ongelmia: väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, liian varhaisia raskauksia, lapsi- ja pakkoavioliittoja sekä ympärileikkauksia. Naisten koulutustaso on usein miehiä alhaisempi esimerkiksi syrjinnän vuoksi, koska kuukautisterveydestä ei ole huolehdittu tai koska heillä on suurempi vastuu kotitöistä.
Tyttöjen ja naisten oikeuksia on edistettävä yhteiskunnan eri tasoilla. Politiikan ja toimintatapojen muutokseen tarvitaan kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta.
Valtioiden on lisättävä toimia, joilla kitketään naisiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta. Kaikille on taattava mahdollisuus päättää omasta kehostaan ja lisääntymisestään.
Naisten asemaa voi vahvistaa esimerkiksi huolehtimalla tasa-arvoisesta koulutuksesta ja palkoista sukupuolten välillä.
On edistettävä sukupuolten yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa ja johtaa eri päätöksenteon tasoilla, kuten politiikassa ja taloudessa. On purettava haitallisia sukupuolinormeja ja tuotava esille naisia moninaisissa rooleissa.
On annettava arvo palkattomalle hoito- ja kotityölle, jota usein juuri naiset tekevät. Monissa maissa on vahvistettava julkisia hoitopalveluja ja sosiaaliturvaa sekä naisten oikeuksia omistaa maata ja omaisuutta.
Valtiot voivat kestävää kehitystä poistamalla sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja elämänalueilla. Tasa-arvon edistäminen lisää kaikkien hyvinvointia.
Tavoite 6. Puhdas vesi ja sanitaatio
Tavoite 6 on varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
Ihmiset tarvitsevat puhdasta, makeaa vettä juomavedeksi, ruoan valmistukseen ja peseytymiseen sekä kasteluvedeksi. Se on välttämätöntä terveydelle ja hyvinvoinnille, sillä likainen vesi sairastuttaa ja veden puute vaikeuttaa ruoantuotantoa.
Maailmassa joka viides lapsi kärsii puhtaan veden puutteesta ja yli miljardi ihmistä on vailla kunnollista vessaa. Ongelmat koskettavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten köyhiä ja pakolaisia.
Makean veden varannot ovat jakautuneet epätasaisesti. Kaikilla ei ole pääsyä puhtaan veden äärelle kuivuuden takia. Sitä aiheuttaa ylikulutus sekä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät kuivat kaudet. Myös köyhyys voi vaikeuttaa puhtaan veden saatavuutta, jos ihmisillä ole varaa ostaa vettä tai rakentaa tärkeää infrastruktuuria, kuten kaivoja ja viemäreitä.
Vesi voi saastua kaatopaikkojen, kemikaalien, tulvien tai käsittelemättömän jäteveden vuoksi. Likaisen veden välityksellä leviää helposti myös monet taudit, kuten kolera ja ripuli.
Hyvä sanitaatio tarkoittaa hygieenisiä vessoja sekä toimivaa viemäröintiä ja jäteveden käsittelyä. Sanitaatio on tärkeää, jotta vedet pysyvät puhtaina ja ihmiset voivat huolehtia käsien pesemisestä ja kuukautisterveydestä.
Kestävää vedenkäyttöä on edistettävä vähentämällä veden tuhlausta ja saastumista. On myös suojeltava vesiekosysteemejä, kuten jokia, järviä ja pohjavesiä. Näin voidaan turvata veden saatavuus myös tulevaisuudessa.
Puhdas vesi ja sanitaatio ovat ensimmäinen askel köyhyyden poistamisessa, sillä ne parantavat ihmisten terveyttä ja toimeentuloa. Puhdas vesi on elämän perusedellytys.
Tavoite 7. Edullista ja puhdasta energiaa
Tavoite 7 on varmistaa edullisen, luotettavan ja puhtaan energian saatavuus kaikille maailman ihmisille. Tavoite liittyy sekä köyhyyden vähentämiseen että ympäristönsuojeluun.
Energiaa kuluu muun muassa kodin ja veden lämmittämiseen, ruoan säilyttämiseen ja valmistukseen sekä sähkölaitteisiin. Energiaa tarvitaan myös maataloudessa, liikenteessä, teollisuudessa, kouluissa ja sairaaloissa.
Tällä hetkellä 10 prosenttia maailman ihmisistä elää ilman sähköä. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain puolet ihmisistä voi käyttää sähköä.
Tarvitaan riittävän edullista energiaa, jotta ihmisten elintasoa ja yritysten kilpailukykyä saadaan parannettua köyhimmissäkin maissa. Luotettava ja riittävä energiansaanti ilman sähkökatkoja on tärkeää, jotta yhteiskunnat toimivat hyvin ja turvallisesti.
Kestävä energiantuotanto on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Suuria ilmastopäästöjä aiheuttavat fossiiliset polttoaineet eli öljy, kivihiili ja maakaasu. Vähäpäästöisiä, uusiutuvia energiantuotantomuotoja taas ovat esimerkiksi aurinko-, tuuli- ja vesivoima. Niiden käyttöä on lisättävä merkittävästi.
Vuonna 2020 vajaa kolmasosa maailmassa käytetystä energiasta tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä. Viime vuosina uusiutuvan energian määrä on kuitenkin kasvanut hyvin nopeasti.
Kaikkien maailman ihmisten on saatava käyttöönsä edullista, luotettavaa, kestävää ja uudenaikaista energiaa. Sitä varten on edistettävä kansainvälistä yhteistyötä ja tutkimuksen rahoittamista sekä jatkuvaa teknologista kehitystä. Edistysaskeleita tarvitaan kaikilla osa-alueilla: niin tavoissa tuottaa ja jakaa energiaa kuin energiatehokkuuden parantamisessakin.
Tavoite 8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua
Tavoite 8 on edistää ihmisarvoista työtä ja kestävää talouskasvua.
Maailmantalous tarkoittaa järjestelmää, jossa tavaroiden ja palveluiden kulutus ja tuotanto ovat yhteydessä toisiinsa. Sen kautta valtiot, yritykset ja työntekijät eri puolilla maailmaa ovat riippuvaisia toisistaan.
Työssä käyminen voi edistää ihmisten yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia sekä kaventaa tuloeroja. Palkan ja karttuvien taitojen avulla ihmiset voivat parantaa elintasoaan.
Ihmisarvon on kuitenkin oltava kaiken työn ja tuotannon lähtökohta.
Palkan on riitettävä perustarpeisiin, kuten ruokaan ja asuntoon. Työntekijöille on taattava turvalliset työolot ja lupa puolustaa oikeuksiaan esimerkiksi ammattiliitossa. Ihmisarvoinen työ ja palkka on taattava kaikille esimerkiksi iästä, sukupuolesta, alkuperästä, vammasta tai asemasta riippumatta. Erityisesti siirtolaisten, naisten, nuorten ja epävarmassa työsuhteessa olevien oikeuksia on edistettävä. Pakkotyötä ja lapsityövoiman käyttöä on torjuttava. Työnantajien on edistettävä työntekijöiden hyvinvointia, koulutusta ja tasa-arvoa.
Kestävässä taloudessa huomioidaan myös ympäristö. Sen on perustuttava luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön ja energiatehokkuuteen. Saastumista ja ilmastopäästöjä on vähennettävä.
Tätä varten tarvitaan laajaa yhteistyötä valtioiden, yritysten ja kansalaisten välillä. On edistettävä lakeja, teknologiaa ja rahoitusta, joiden avulla huolehditaan työoikeuksista ja yritysvastuusta sekä tuetaan yrittäjyyttä. Erityisesti maailman köyhimmät maat tarvitsevat tukea kestävän talouden rakentamisessa.
Kestävässä taloudessa muutetaan toimintatapoja oikeudenmukaisiksi kaikille ja huomioidaan sekä ihmisten että luonnon hyvinvointi.
Tavoite 9. Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja
Tavoite 9 on edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita sekä rakentaa kestävää infrastruktuuria.
Infrastruktuuri tarkoittaa rakenteita ja palveluita, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Niitä ovat muun muassa tiet, rautatiet ja satamat, rakennukset, sähkölinjat, viemärit sekä tietoliikenneverkot. Lisäksi infrastruktuuriin kuuluvat viher- ja vesialueet sekä palvelut, kuten terveydenhuolto, elintarviketuotanto ja pankit.
Hyvin toimiva ja luotettava infrastruktuuri on tärkeää ihmisten hyvinvoinnille sekä valtioiden taloudelle. Jokaiselle ihmiselle on taattava mahdollisuus käyttää yhteiskunnan tärkeitä rakenteita ja palveluita riittävän edullisesti. Infrastruktuuria on kehitettävä kestävän kehityksen mukaiseksi. Sen rakentamiseen tarvitaan puhdasta ja ympäristöystävällistä teknologiaa. Erityisesti köyhissä maissa on tuettava kestävän infrastruktuurin kehittämistä ja internetin käyttömahdollisuuksia.
Teollisuus tarjoaa työpaikkoja ja tukee talouden kehittymistä. Usein se kuitenkin aiheuttaa ongelmia ympäristölle ja ihmisille. Siksi on edistettävä kestävää tuotantoa, jossa kulutetaan vähemmän energiaa ja luonnonvaroja sekä huolehditaan työntekijöiden oikeuksista ja hyvinvoinnista. Myös pienimuotoisten yritysten kehitystä on tuettava ja niiden pääsyä markkinoille on helpotettava.
Kestävän teollisuuden ja infrastruktuurien avulla voi vähentää köyhyyttä, parantaa hyvinvointia ja suojella ympäristöä. Sitä varten tarvitsemme monia asioita: tutkimusta ja rahoitusta, teknologista osaamista ja koulutusta sekä innovaatioita ja uusia keksintöjä.
Tavoite 10. Eriarvoisuuden vähentäminen
Tavoite 10 on vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja välillä.
Eriarvoisuus tarkoittaa eroja, joita ihmisten ja alueiden välillä on esimerkiksi tuloissa, koulutuksessa ja hyvinvoinnissa. Yhteiskunnassa eriarvoisuus voi näkyä myös niin, että osalla väestöstä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään ja politiikkaan kuin toisilla.
Viime vuosikymmeninä maailman valtioiden väliset tuloerot ovat pienentyneet ja köyhyys vähentynyt. Maiden sisällä eriarvoisuus ja tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet, ja 2020-luvulla äärimmäinen köyhyys on lisääntynyt.
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on edistettävä muuttamalla lakeja ja toimintatapoja. Valtioiden on edistettävä talouspolitiikkaa ja sosiaaliturvaa, joilla kavennetaan tuloeroja ja nostetaan köyhimpien tulotasoa. Kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa. Ketään ei saa syrjiä esimerkiksi iän, sukupuolen, alkuperän, uskonnon tai tulotason vuoksi.
Köyhimmillä mailla on usein rikkaita heikompi asema ja päätösvalta kansainvälisessä politiikassa ja maailmankaupassa. Siksi tarvitaan sopimuksia, sääntelyä ja valvontaa eri maiden sekä rahoitusinstituutioiden välille. On vahvistettava vähiten kehittyneiden maiden asemaa ja vientiä. Tarvitaan myös kehitysyhteistyötä ja ulkomaisia sijoituksia.
Maiden on edistettävä sellaista politiikkaa, jonka ansiosta ihmisillä on turvallisia tapoja muuttaa esimerkiksi työn tai luonnonkatastrofien vuoksi. On myös pienennettävä maahanmuuttajien rahanlähetyskuluja, sillä ne ovat monissa maissa tärkeä tulonlähde.
Vähentämällä eriarvoisuutta luomme hyvinvointia sekä rakennamme oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta kaikille maailman ihmisille.
Tavoite 11. Kestävät kaupungit ja yhteisöt
Tavoite 11 on taata turvalliset ja kestävät kaupungit kaikille ihmisille.
Yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Niissä on usein paremmat mahdollisuudet hankkia töitä, koulutus ja hyvä elintaso. Muun muassa siksi kaupungistuminen, eli ihmisten muuttaminen maalta kaupunkeihin, on ollut nopeaa jo pitkään.
Kaupungeissa on edistettävä kestävää, turvallista ja yhteisöllistä elämää. Nopea kaupungistuminen voi luoda ongelmia, ja siksi myös asukkaiden on saatava osallistua kaupunkien suunnitteluun.
On huolehdittava siitä, että kaikilla ihmisillä on turvallinen ja edullinen asunto. Tällä hetkellä riittävän hyvä koti puuttuu yli 1,5 miljardilta ihmiseltä maailmassa.
Kaupunkeja on kehitettävä niin, että ihmiset voivat liikkua turvallisesti, edullisesti ja ympäristöystävällisesti sekä kävellen, pyörällä, autolla että joukkoliikenteessä. Kaupunkiympäristön suunnittelussa on huomioitava myös naisten, lasten, vammaisten, ikääntyneiden ja huono-osaisten tarpeet.
Kaikille ihmisille on taattava pääsy turvallisiin ja viihtyisiin julkisiin tiloihin sekä hyvinvointia lisääviin peruspalveluihin. Niitä ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus sekä toimiva jätehuolto.
Suunnittelussa on panostettava myös rikollisuuden vähentämiseen ja varauduttava katastrofeihin, kuten ilmastonmuutokseen ja vesistöjen pilaantumiseen. Uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta on kehitettävä.
Myös kaupunkien yhteyksiä maaseutuun on tuettava, ja eri alueille tärkeää kulttuuriperintöä ja luontoarvoja on suojeltava.
Rakentamalla kestäviä kaupunkeja kaikki ihmiset voivat osallistua ja vaikuttaa kestävään kehitykseen koko maailmassa.
Tavoite 12. Vastuullinen kuluttaminen
Tavoite 12 on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
Kulutamme päivittäin tuotteita ja palveluita, joita valtiot ja yritykset valmistavat ja myyvät. Tuotannossa käytetään raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa. Esimerkiksi vaatetuotannossa tarvitaan puuvillaa, kemikaaleja, tehtaita ja kuljetusta. Kulutuksen kautta jokaisen ihmisen elämä yhdistyy muiden ihmisten ja eliölajien elämään eri puolilla maailmaa.
Monissa maissa tuotanto aiheuttaa haittoja työntekijöiden hyvinvoinnille, luonnolle ja ilmastolle. Rikkaiden maiden osuus globaalista kulutuksesta ja päästöistä on paljon köyhiä maita suurempi. Siksi kulutuksemme täytyy vähentää alle puoleen nykyisestä.
Valtioiden ja yritysten on muutettava tuotantotapoja reiluiksi ja ympäristöystävällisiksi sekä vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Köyhemmät maat tarvitsevat tässä tukea. On vahvistettava lakeja, toimintatapoja, tutkimusta, teknologiaa ja rahoitusta, jotka edistävät yritysvastuuta ja vähentävät kulutusta.
Tarvitaan kiertotaloutta, jossa huomioidaan tuotteiden koko elinkaari ja vähennetään jätteiden syntyä. Tuotteita tulisi korjata, lainata, vuokrata ja uusiokäyttää pitkään.
Jokainen voi vaikuttaa yhteiskunnassa ja edistää vastuullista kulutusta. Uutta tulisi hankkia vain aitoon tarpeeseen. Tavaroita, vaatteita ja laitteita tulisi huoltaa ja rakastaa.
Muihin ihmisiin voi vaikuttaa keskustelemalla tuotannon vaikutuksista ja vastuullisesta kulutuksesta. Järjestöjä voi tukea. Yrityksiltä voi kysyä tuotteiden alkuperästä, ja niille voi antaa palautetta. Päättäjiä voi vaatia säätämään tiukkoja lakeja ja tekemään kestäviä hankintoja.
Kaikki tarvitaan mukaan, jotta kulutus- ja tuotantotavat saadaan muutettua kestäviksi.
Tavoite 13. Ilmastotekoja
Tavoite 13 on toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista ongelmista. Se on ympäristöongelma, joka vaikuttaa luontoon ja ekosysteemeihin. Se on myös yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa mm. ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, talouteen ja rauhaan.
Lähes kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen: maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä selvästi alle kahdessa asteessa. Tavoitteista on sovittu YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksessa eli Pariisin sopimuksessa. Kaikkien maiden on lisättävä ilmastotoimiaan, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Köyhät maat tarvitsevat tässä rikkaampien maiden tukea.
Ilmastonmuutoksen tärkein syy on fossiilisten polttoaineiden, eli öljyn, hiilen ja maakaasun, käyttö. Keskimäärin ilmastopäästöjä syntyy vähemmän köyhissä maissa kuin rikkaissa maissa, kuten Suomessa.
Ilmastonmuutosta hillitään puhtaan energian, kestävän teollisuuden sekä innovaatioiden ja infrastruktuurien avulla. Lisäksi tarvitaan muun muassa vastuullista kuluttamista sekä yhteistyötä ja kumppanuuksia eri toimijoiden välillä. Myös hiilinieluja on vahvistettava.
Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut muutoksia ekosysteemeissä ja yhteisöissä eri puolilla maailmaa. Muutoksiin täytyy varautua myös etukäteen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa muuttuviin sääoloihin varautumista esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, maataloudessa ja terveydenhuollossa.
Ilmastotekoja on tehtävä kiireellisesti. Sitä varten tarvitaan paljon tietoja ja osaamista. Mukaan tarvitaan niin valtiot, kunnat, yritykset, järjestöt, koulut kuin tavalliset ihmisetkin. Jokaisen panos on tärkeä.
Tavoite 14. Vedenalainen elämä
Tavoite 14 on säilyttää meret ja niiden luonnonvarat sekä edistää merten kestävää käyttöä.
Valtaosa maapallon pinta-alasta on meren peitossa. Meret ovat elinympäristö sadoille tuhansille eliölajeille. Meret myös säätelevät ilmastoa sitomalla lämpöä. Merten pienet levät eli kasviplankton toimii tärkeänä hiilinieluna ja tuottaa happea.
Ihmisille meret tarjoavat elinkeinoja. Niistä saadaan kalaa ja muita mereneläviä, ja monet saaret ja rannikot ovat suosittuja matkailukohteita. Meret ovat myös merkittäviä kulkuväyliä. Valtaosa maailman kauppatavarasta kulkee laivoilla, ja kansainvälinen tietoliikenne kulkee kaapeleissa merten pohjalla.
Ihmistoiminnan vuoksi vedenalainen elämä kärsii. Sukupuutto uhkaa lähes kymmenesosaa merten eläimistä. Meret rehevöityvät, kun niihin valuu maalta ravinteita. Lisäksi ne happamoituvat happosateiden vuoksi, ja kun niihin sitoutuu ilmasta hiilidioksidia. Myös liikakalastus ja roskaantuminen ovat ongelmia.
Pääosa valtameristä on kansainvälisiä vesiä, joita kaikki saavat käyttää. Valtioiden on kuitenkin suojeltava meriä ja edistettävä niiden kestävää käyttöä.
Ravinteiden ja roskien määrää sekä saastumista on rajoitettava. Liikakalastus on lopetettava ja kalastusta säädeltävä. Kalastus on kestävää, kun se ei tuhoa vedenalaisia elinympäristöjä ja mereen jätetään tarpeeksi kalaa. Pienkalastajien mahdollisuus hankkia elanto ja käyttää merten luonnonvaroja on turvattava.
Hyvinvoivat meret ovat elinehto sekä ihmisille että lukemattomille merten eliölajeille. Siksi meri- ja rannikkoalueita on suojeltava.
Tavoite 15. Maanpäällinen elämä
Tavoite 15 on suojella maaekosysteemejä, metsiä, maaperää ja luonnon monimuotoisuutta.
Meidän on pidettävä huolta planeetasta, jotta erilaiset eliölajit ja ekosysteemit voivat kukoistaa. Ekosysteemi tarkoittaa kokonaisuutta, jonka kasvit, eläimet ja eloton luonto muodostavat tietyllä alueella.
Nyt meitä uhkaa luontokato. Se tarkoittaa ihmisen aiheuttamia muutoksia, joiden takia luonnon monimuotoisuus vähenee poikkeuksellisen nopeasti.
Globaalisti jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto eli lopullinen katoaminen luonnosta. Suomessakin yli kymmenesosa eliölajeista on uhanalaisia. Luontokato uhkaa myös ihmisten terveyttä, ruoantuotantoa ja taloutta. Luontokadon syitä ovat elinympäristöjen häviäminen maa- ja metsätalouden vuoksi, ylikulutus, ilmaston muuttuminen, vieraslajit ja saasteet.
Kaikki elämä maapallolla on riippuvaista hyvinvoivasta maaperästä. Siksi on pysäytettävä maaperän köyhtyminen ja ennallistettava pilaantunutta maaperää. Tämä on erityisen tärkeää kuivuudesta, tulvista ja aavikoitumisesta kärsivillä alueilla.
Myös metsiä on suojeltava, ennallistettava ja hoidettava vastuullisesti. Metsät hidastavat ilmastonmuutosta ja aavikoitumista, ylläpitävät veden kiertoa ja ovat elinympäristö lukemattomille eliölajeille. On suojeltava uhanalaisia lajeja ja estettävä niiden sukupuutot. Suojeltujen kasvi- ja eläinlajien kerääminen, salametsästys ja kauppa on pysäytettävä.
Luonnonympäristöjä voidaan suojella erityisesti paikallisesti. Siksi valtioiden ja kuntien on huomioitava luonnon monimuotoisuus alueiden suunnittelussa ja kehittämisessä.
Suojelemalla luonnon monimuotoisuutta turvaamme elämän edellytykset kaikille ihmisille ja muille eliölajeille.
Tavoite 16. Rauha, oikeus ja hyvä hallinto
Tavoite 16 on vahvistaa rauhaa, oikeutta ja hyvää hallintoa. Yhteiskunnassa nämä ovat tärkeä perusta kansalaisten oikeuksille ja kestävän kehityksen toimille.
Rauhan rakentamisessa on tärkeää, että valtiot edistävät ihmisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Ihmisille on turvattava tärkeitä palveluita ja oikeuksia, joiden avulla voi vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin.
Suurin vastuu päätöksenteossa on poliitikoilla, hallituksilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä, kuten YK:lla ja EU:lla. Voimme parantaa valtion hallintoa esimerkiksi muuttamalla lakeja, sopimuksia ja oikeusjärjestelmää.
Hyvä hallinto tarkoittaa sitä, että päätökset ovat vastuullisia, lisäävät kansalaisten hyvinvointia sekä ehkäisevät konflikteja ja väkivaltaa. Lisäksi ihmisten tulisi saada avointa tietoa politiikasta ja osallistua päätöksentekoon. Kaikissa maissa tulisi olla vapaus järjestäytyä, äänestää ja esittää päättäjille vaatimuksia.
Jotta saavutamme rauhan ja hyvä hallinnon, on huolehdittava siitä, että elämän tärkeät perustarpeet ja ihmisoikeudet toteutuvat. Erityisesti vähiten kehittyneissä maissa rauhaa ja vakautta on vahvistettava vähentämällä nälkää, köyhyyttä, sairauksia ja kodittomuutta.
Meidän on tuettava kansalaisten ja työntekijöiden oikeuksia vaikuttaa paremman maailman puolesta. Vähemmistöjen kokemaa syrjintää, uhkailua ja väkivaltaa on ehkäistävä. Myös rikollisuutta, terrorismia ja korruptiota on torjuttava, sillä ne heikentävät hyvinvointia yli valtiorajojen.
Maailmassa rauhaa ja oikeutta vahvistetaan parhaiten niin, että kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita edistetään samaan aikaan kaikkialla. Sitä varten tarvitsemme neuvottelua, yhteistyötä ja sopimuksia valtioiden välillä.
Tavoite 17. Yhteistyö ja kumppanuus
Tavoite 17 on tukea vahvemmin valtioiden yhteistyötä kestävän kehityksen puolesta.
Jotta hyvää kehitystä saadaan edistettyä ihan kaikkialla, valtioiden on toimittava toistensa kumppaneina ja tuettava vähemmän kehittyneitä maita.
Usein valtiot jaetaan kehittyneisiin, rikkaisiin teollisuusmaihin ja vähemmän kehittyneisiin, köyhiin kehitysmaihin. Todellisuudessa kehityksen taso kuitenkin vaihtelee ja siihen vaikuttaa esimerkiksi eri maiden asema maailmankaupassa.
Maailmankauppa tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden kansainvälistä valmistusta, vientiä ja tuontia. Valmistuksen vaiheita tapahtuu kaikkialla maailmassa, kun valtiot ja yritykset myyvät ja ostavat tuotteita.
Osalla maista on heikko asema kansainvälisessä kaupankäynnissä ja politiikassa. Syynä voi olla esimerkiksi siirtomaahistorian aiheuttamat konfliktit, köyhyys ja velka. Moni alue kärsii myös luonnonkatastrofeista tai siitä, että muut maat käyttävät hyväksi niiden luonnonvaroja ja työvoimaa.
Valtiot ja yritykset ovat kuin verkosto, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Siksi tarvitaan poliittista yhteistyötä, reiluja kauppasopimuksia ja kehitysyhteistyön kumppanuuksia.
Tavaroiden, palveluiden ja energian tuotantotapoja on muutettava oikeudenmukaisiksi ja ympäristöystävällisiksi. Lisäksi on vahvistettava vähiten kehittyneiden maiden asemaa ja vientiä maailmankaupassa.
Kehityksen tasoa on tärkeää seurata kaikissa maissa tutkimuksen ja tilastotiedon avulla. On myös jaettava tietoa, teknologiaa ja rahoitusta, jotta kestävää kehitystä voidaan edistää maailman köyhimmilläkin alueilla.
Yhteistyö on välttämätöntä, jotta valtiot voivat muuttaa toimintatapansa kestävän kehityksen mukaisiksi.
