Ilmastonmuutokseen liittyy sitkeitä myyttejä, joita ilmastokeskustelussa toistellaan edelleen vakuuttavan oloisesti. Kokosimme 12 myyttiä ja perustelut sille, miksi ne ovat myyttejä.
MYYTTI 1: Ilmasto on muuttunut aina, nykyinen ilmastonmuutos on vain tämän jatkumoa
On totta, että maapallon ilmasto muuttuu jatkuvasti. Lähes kaikki ilmastotutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että nykyinen ilmastonmuutos ei ole osa ilmastonmuutosten historiallista jatkumoa. Tämä ilmastonmuutos on poikkeuksellisen nopea ja ensimmäistä kertaa sen syynä on ihminen. Nykyisen ilmastonmuutoksen on aiheuttanut ihmisen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen ilmakehässä. On myös hyvä huomata, että aiemmillakin ilmastonmuutoksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia eliölajeille. Ne ovat aiheuttaneet esimerkiksi laajoja joukkosukupuuttoja. Ilmastonmuutos kannattaa siis ottaa vakavasti. Koska nykyinen ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama, voi ihminen onneksi sitä myös toiminnallaan hillitä.
MYYTTI 2: Puhe ilmastonmuutoksesta on ihmisten pelottelua
Tätä myyttiä toistelevat tuntuvat ajattelevan, että kaikki puhe ilmastonmuutoksesta on pelottelua. Pelottelu on kuitenkin eri asia kuin se, että myönnetään tosiasiat ja etsitään ongelmiin yhdessä ratkaisuja. On silti totta, että ilmastonmuutos aiheuttaa ihmisissä monenlaisia tunteita ja välillä ilmastotutkimuksen tulokset voivat tuntua ahdistavilta ja pelottaviltakin. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan katoa sillä, että siitä puhumista vältellään.
Jos ilmastonmuutos pelottaa, kannattaa pyrkiä löytämään itselle turvaa tuovia asioita, jotka auttavat selviämään aiheen kanssa. Yksin ei kannata jäädä, vaan ilmastonmuutoksesta kannattaa puhua ja siihen kannattaa pyrkiä vaikuttamaan yhdessä. Aikuisten tehtävänä on auttaa lapsia ja nuoria kohtaamaan ilmastonmuutokseen liittyvä joskus monimutkainenkin tieto sekä sen mahdollisesti herättämät vaikeat tunteet.
MYYTTI 3: Kylmää on kesät talvet. Mitä ilmaston lämpenemistä tämä muka on?
Ilmasto lämpenee, vaikka toisinaan pakkaset edelleen paukkuvat talvella ja sää voi heinäkuussakin olla viileä. Sää tarkoittaa niitä sääilmiöitä, joita havaitsemme päivittäin: lämpötilaa, sademäärää, tuulisuutta jne. Ilmasto taas on tilastotiedettä: säätilojen keskiarvo pitkällä aikavälillä. Ilmastoa tai edes ilmastonmuutosta ei voi havaita aisteilla. Ilmastonmuutos aiheuttaa lämpötilojen keskimääräistä nousua. Tämä ei tarkoita sitä, että joka päivä olisi lämpimämpää kuin ennen. Kovien pakkaspäivien määrä vain vähenee ja toisaalta hellepäivien määrä lisääntyy. Myös keväisin ja syksyisin on keskimäärin lämpimämpää kuin ennen, vaikka lämpötilapiikkejä ei näihin vuodenaikoihin yleensä osukaan.
MYYTTI 4: Ilmastonmuutoksen hillintä on vain tapa kerätä lisää veroja ja korottaa hintoja.
Ilmastotoimien nimissä ei tehdä veronkorotuksia tai nosteta tuotteiden hintoja siten, että kansalaisten veroeurot päätyisivät lisätuloina valtaa pitävien taskuihin. Ilmastonmuutoksella ja jopa ilmastotoimilla voi kuitenkin olla vaikutuksia tuotteiden hintoihin.
Ilmaston muuttuminen lisää yhteiskunnan kustannuksia, kun sadot pienenevät, syntyy tulvavahinkoja, terveysongelmia jne. Tilanne, jossa kustannukset ja kuluttajahinnat voisivat pysyä nykytasolla ilmastonmuutoksen edetessä, on siis epätodennäköinen.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi päästöjen syntymistä on rajoitettava, eli päästöjä aiheuttavia asioita on korvattava vähemmän tai ei lainkaan päästöjä aiheuttavilla toimintatavoilla. Verotus on yksi tapa ohjata ihmisten (kulutus)käyttäytymistä. Toisaalta ilmastoystävälliseen toimintaan voidaan kannustaa tukemalla taloudellisesti ilmastoystävällisiä (kulutus)valintoja. Esimerkiksi lentomatkailua ja punaisen lihan kulutusta voitaisiin suitsia verotuksella ja kasviproteiinien valmistusta ja joukkoliikennettä tukea taloudellisesti, jotta niiden käyttö olisi kansalaisille edullisempaa ja houkuttelevampaa. Valitettavasti tällaista ohjausta ei Suomessa ainakaan riittävästi vielä tehdä.
Kaikki tuotteiden hinnannousu ei tietenkään liity ilmastonmuutokseen, vaikka se tapahtuisi samaan aikaan aktiivisen ilmastokeskustelun kanssa. Maailmanlaajuiset hintojen heilahtelut ulottuvat myös Suomeen. Esimerkiksi Ukrainan sotaa seurannut polttoaineen ja ruoan hintojen nousu ei ole “vihreän siirtymän” seurausta, vaan se liittyy mm. öljyn maailmankauppahintojen nousuun.
MYYTTI 5: Suomi on jo tehnyt oman osansa ilmastotalkoissa
Tämän myytin taustalla lienee ajatus siitä, että Suomessa vesi ja ilma ovat puhtaita, roskia näkyy luonnossa vain vähän ja ihmisten tietoisuus ilmastonmuutoksesta on korkealla. Nämä ovat hyviä asioita, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole suurta vaikutusta ilmastotekoihin. Keskivertosuomalaisen päästöt ovat nykyisellään noin viisi kertaa suuremmat kuin keskivertointialaisen ja yli kaksi kertaa suuremmat kuin keskivertokiinalaisen.
Suomen valtion ilmastotavoitteet ovat maailman mittakaavassa kunnianhimoiset. Näyttää kuitenkin siltä, että tavoitteita ei olla saavuttamassa aikataulun mukaisesti. Tutkimusten perusteella tiedetään, että ilmastotietoisuudella ei ole suoraa yhteyttä ilmaston hyväksi tehtyjen tekojen määrään.
Monella tuntuu myös olevan käsitys, jonka mukaan Suomi on tehnyt valtavasti ilmastotoimia siinä missä muut maat eivät tee juuri mitään. Tämä käsitys on virheellinen. Kaikkialla maailmassa tehdään tällä hetkellä ilmastotoimia. Kunnianhimotaso ja esimerkiksi investointien määrä toki vaihtelee, mutta väkilukuun suhteutettuna Suomen päästöt eivät ole maailman, tai edes EU:n mittakaavassa erityisen pienet. Kaikkialla maailmassa tarvitaan enemmän ja kunnianhimoisempia tekoja ilmaston hyväksi, myös Suomessa.
MYYTTI 6: Suomalaisten päästöillä ei ole mitään väliä koko maailman mittakaavassa.
Tämä ei ole totta. Asiaa voidaan lähestyä ainakin neljästä eri näkökulmasta:
1) Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, jonka aiheuttamiseen kaikki maailman maat ovat osallistuneet. Keskivertosuomalaisen päästöt ovat noin viisi kertaa suuremmat kuin keskivertointialaisen ja yli kaksi kertaa suuremmat kuin keskivertokiinalaisen. Toki Suomen valtion päästöt ovat pienet verrattuna esimerkiksi väkiluvultaan jopa satoja kertoja Suomea suuremman Kiinan päästöihin. Suomi ja suomalaiset ovat silti mukana aiheuttamassa ilmastonmuuutosta ja siksi meidän tulee pyrkiä sitä myös hillitsemään.
2) Kysymys on moraalinen: Onko suomalainen ihminen viisi kertaa arvokkaampi, kuin intialainen, eli onko suomalaisella siis oikeus aiheuttaa elämän tavallaan viisi kertaa enemmän päästöjä, kuin intialaisen? Voidaan pohtia myös sitä, koettaisiinko esim. Kiinan päästöt “oikeutetuiksi”, jos Kiinan sijaan päästöt tulisivat lukemattomista noin viiden miljoonan asukkaan pikkuvaltioista.
3) Valtioiden ja kansalaisten päästöjä verratessa on hyvä huomioida, että ilmastopäästöjä lasketaan kahdella eri tavalla: puhutaan alueperäisistä ja kulutusperäisistä päästöistä.
Valtioiden päästöiksi lasketaan niiden alueella syntyneet, eli alueperäiset päästöt. Kulutusperäisiin päästöihin taas lasketaan kansalaisten kuluttamien tavararoiden ja energian eri puolilla maailmaa syntyneet päästöt. Jos siis suomalainen ostaa Kiinassa tuotetun vaatteen, sen päästöt lasketaan sekä Kiinan alueperäisiksi päästöiksi että myös suomalaisen kuluttajan kulutusperäisiksi päästöiksi. Globaalissa maailmassa käytämme päivittäin tuotteita, joiden raaka-aineet tulevat eri puolilta maailmaa ja jotka on valmistettu eri puolilla maailmaa. Siksi on järkevää huomioida se, että kulutuksellamme on vaikutuksia eri maiden ilmastopäästöihin.
4) Suomalaisten korkea koulutustaso, teknologinen osaaminen ja resurssit antavat meille hyvät mahdollisuudet olla etulinjassa kehittämässä ilmastoystävällisiä teknologioita, tuotteita ja palveluja. Voimme siis olla kokoamme suurempi ilmastotoimija maailmassa.
MYYTTI 7: Yksi ihminen ei voi tehdä ilmaston hyväksi paljoakaan
Kukaan ei tosiaan voi pysäyttää ilmastonmuutosta yksin. Toisaalta, jos kaikki ajattelevat, että en minä voi tälle asialle mitään tehdä, ei mitään tarvittavia muutoksia saada aikaan.
Suurin osa kulutusperustaisista päästöistä syntyy kodeissa ja ihmisten tavallisessa arjessa. Ilmastonmuutosta hillitään eri kokoisilla teoilla, mutta toiset teot ovat tehokkaampia kuin toiset. Usein keskitymme arjessamme hyvin pieniin ilmastotekoihin, kuten kierrättämiseen. Tässä on muistilista vaikuttavimmista ilmastoteoista, joita voimme arjessamme tehdä:
- ASUMINEN: pienempi asuintila, matalampi sisälämpötila, lämpimän veden kulutuksen vähentäminen, tilojen yhteiskäyttö, uusiutuvan energian ja lämpöpumppujen käyttö sekä energiatehokkuuden parantaminen.
- LIIKKUMINEN: yksityisautoilun vähentäminen tai siitä kokonaan luopuminen ja siirtyminen muihin liikkumismuotoihin, kuten julkiseen liikenteeseen, kävelyyn tai pyöräilyyn, sekä lentämisen välttäminen.
- RUOKAVALIO: vegaaninen ruokavalio tai lihan syönnin merkittävä vähentäminen ja lihan korvaaminen kasviproteiineilla, kestävästi kalastetulla tai viljellyllä kalalla.
- KULUTTAMINEN: pitkäikäisten, käytettyjen tai vähähiilisiksi todennettujen tavaroiden ostaminen, jakaminen, korjaaminen, kunnostaminen ja vähähiilisten palvelujen ostaminen. (Vinkkien lähde: Suomen ilmastopaneeli)
Koska ilmastonmuutoksen riittävä hillitseminen vaatii isoja muutoksia energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä ja maataloudessa, on oman hiilijalanjäljen pienentämisen ohella tärkeää pyrkiä vaikuttamaan ilmastotoimien puolesta myös laajemmin yhteiskunnassa. Tähän on monenlaisia tapoja, joista löytyy jokaiselle sopivia: voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, osallistua politiikkaan tai järjestötoimintaan, äänestää vaaleissa hyviä ehdokkaita, allekirjoittaa vetoomuksia tai kansalaisaloitteita, tukea rahallisesti järjestöjä tai hyviä poliitikkoja jne.
MYYTTI 8: Ilmastotoimien vaatiminen on uskottavaa vasta, kun oma hiilijalanjälki on kunnossa
Joidenkin mielestä on kohtuullista osallistua ilmastotoimia vaativaan yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan vasta sitten, kun on ensin tiputtanut oman hiilijalanjälkensä riittävän pieneksi. Jos ajatellaan näin, on Suomessa vain hyvin vähän ihmisiä, joilla on tällä hetkellä “oikeus” vaatia muutoksia ja ilmastotoimet näin tuhoon tuomittuja. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on nyt noin 10 t CO2e/hlö/v, kun kestävä taso olisi n. 2 t CO2e/hlö/v tai jopa tämän alle.
Yhteiskuntamme on tällä hetkellä rakennettu siten, että riittävän kestävällä tavalla eläminen on hyvin vaikeaa. Toki parhaaseensa kannattaa pyrkiä. Lentoveroa vaativa poliitikko on joka tapauksessa oikealla asialle, vaikka lentäisi ilmastokokoukseen. Yhteiskunnallisten muutosten vaatiminen on oikeastaan sitä tärkeämpää, mitä vaikeampaa kestävällä tavalla eläminen nyky-yhteiskunnassa on.
MYYTTI 9: Ilmastotoimet tarkoittavat kaikesta kivasta luopumista
Tämä ei ole totta. Valtaosa nuorista kokee itse asiassa saavansa hyvän olon kestävien valintojen tekemisestä. Elintapojen muuttaminen toki tarkoittaa sitä, että asioita on tehtävä eri tavalla kuin ennen ja uusien, itselle hyvältä tuntuvien toimintatapojen löytäminen voi vaatia miettimistä.
Uudenlaiset toimintatavat voivat tuoda elämään ihan uudenlaisia ilon ja merkityksellisyyden kokemuksia. Kasvishampurilainenkin voi olla ihanan tirisevää mättöruokaa, junamatkalla näkee yhden kohteen sijaan jopa useita maita, pyöräily on mitä parasta hyötyliikuntaa ja järjestötoiminnasta voi saada elinikäisiä ystäviä. Mitkä asiat ovat sinulle elämässä aidosti tärkeitä? Mistä ilmastoystävällisistä asioista nautit jo nyt ja mitä haluaisit elämääsi lisää?
MYYTTI 10: Väestönkasvu on ilmastonmuutoksen tärkein syy.
Tämä ei ole totta. Ilmastonmuutoksen tärkein syy on ihmisten elämäntapa, jonka ylläpitämiseen tarvitaan paljon fossiilisia polttoaineita. Toki väestönkasvu liittyy ilmastonmuutokseen. Väestömäärän kasvaessa päästöjen määrää pitää vähentää koko ajan enemmän.
Rikkaat maat ovat vaurastuneet tavalla, joka voimistaa globaaleja ympäristökriisejä. Köyhempien maiden vastaavaa vaurastumista ekosysteemit eivät enää kestä. Siksi väestönkasvun hillintä on edellytys myös ilmastonmuutoksen hillinnälle. Onneksi väestönkasvun taittamiseksi tehdään jo paljon. Köyhyyden vähentäminen, sukupuolten välinen tasa-arvo, koulutus, seksuaaliterveys ja sosiaaliturva ovat haasteen ratkaisemisessa keskeisiä. Väestöpolitiikka on kuitenkin hidasta, ja samalla kun sitä toteutetaan, täytyy ilmastotoimia tehdä kiireellä.
Hyvinvoinnin ja globaalin vaurastumisen tavoitetasona ei kuitenkaan voi olla rikkaiden maiden nykyisenkaltainen ylikulutus. Rikkaiden maiden vastuulla on kehittää teknologioita ja toimintatapoja, joiden avulla hyvinvointia voidaan lisätä myös köyhemmissä maissa ilmastokestävästi. Ei siis voida sanoa, että ilmastotoimia ei kannata tehdä, koska väestönkasvu on liian suurta.
MYYTTI 11: Suomea ilmastonmuutos voi jopa hyödyttää
Myytti perustunee ajatukseen siitä, että lämpenevä ilmasto pidentää kasvukautta Suomessa ja helpottaa siksi maanviljelyn olosuhteita. Siinä ei oteta huomioon sitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös sademääriin. Ilmastonmuutoksen seurauksena sateet muuttuvat vaikeammin ennustettaviksi, mikä on jo vaikeuttanut maanviljelyn olosuhteita. Lisäksi lämpenevä ilmasto lisää tuhohyönteisten määrää. Valon määrään ilmastonmuutos ei vaikuta, eli loputtomasti kasvukausikaan ei voi Suomessa pidentyä.
Monia kiinnostaa ilmastonmuutoksessa myös “kivemmat kesäkelit”, eli aurinkoiset ja lämpimät kesäpäivät. Nämä toki ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvätkin. Kannattaa kuitenkin huomata, että lämpöaallot vaikuttavat haitallisesti esimerkiksi vanhusten ja pitkäaikaissairaiden terveyteen. Lämpöä ei saada lisää ainoastaan kesällä, vaan hellekesien ohella lämpenemisen myötä edessä on lumisten talvien sijaan “pitkiä syksyjä”, jolloin sataa vettä ja on pimeää.
Lisäksi elämme globaalissa maailmassa, jossa tuotteet, palvelut ja ihmiset liikkuvat paikasta toiseen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset muualla maailmassa heijastuvat myös Suomeen esimerkiksi tuotteiden hinnoissa ja saatavuudessa sekä mahdollisesti myös pakolaisten määrässä.
MYYTTI 12: Ilmastonmuutos on edennyt jo liian pitkälle – on myöhäistä tehdä asialle enää mitään.
Tämä ei ole totta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi toki ollut helpompaa ja tehokkaampaa vuosia tai vuosikymmeniä sitten, mutta hallitsemattoman ilmastonmuutoksen estäminen on edelleen mahdollista. Sitä varten tarvitaan laajoja toimia mahdollisimman nopeasti. Ilmastonmuutos ei ole on-off -tila, joka joko tapahtuu tai ei tapahdu. Jokainen teko, jonka teemme nyt, vaikuttaa ilmastoon tulevina vuosikymmeninä. Tekomme voivat joko lisätä tai hillitä ilmaston lämpenemistä.
Mitä useampia asteita tai asteen kymmenyksiä ihmisen toiminta lämmittää ilmastoa, sitä vaikeammaksi elinolosuhteet muuttuvat ihmisille ja muille eliölajeille. Sama pätee myös toisinpäin: mitä enemmän onnistumme tekemään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sitä pienemmäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset jäävät. Siksi jokaisella teolla on merkitystä.
