Yhä kasvava lasten ja nuorten ilmastolakkoliike aiheuttaa yhteiskunnassa ja kouluissa uudenlaisia tilanteita. Mitä pitäisi ajatella ja miten toimia, kun lapset ja nuoret haluavat astua eturiviin yhteiskunnallisina toimijoina? Vaikka liikehdintä on uutta, on julkisessa keskustelussa ehtinyt jo syntyä joitakin siihen liittyviä, usein toistuvia ja virheellisiäkin väitteitä. Miten niihin voi vastata?
VÄITE: Lakkoilusta ei ole mitään hyötyä. Kannattaisi mieluummin keskittyä vaikuttavampiin toimiin.
Ilmastonmuutosta hillitään vähentämällä päästöjen syntymistä ja kasvattamalla hiilinieluja. On totta, että lakkoilusta ei konkreettisia päästövähennyksiä synny. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen on kuitenkin tehokasta, koska sitä kautta päästövähennysten tekeminen ja ilmastoystävälliset valinnat tehdään helpoiksi, halvoiksi ja houkutteleviksi myös sellaisille toimijoille, kuten yrityksille ja yksityisille henkilöille, joilla ei ole kiinnostusta panostaa vastuullisiin valintoihin oma-aloitteisesti. Päätöksentekoon voidaan vaikuttaa esimerkiksi lobbaamalla, kirjoittamalla politiikoille sähköpostia/tekstiviestejä tai virkamiehille kansalaiskirjeitä, osallistumalla lakihankkeiden kuulemisiin, tekemällä fiksuja äänestyspäätöksiä tai osallistumalla mielenosoituksiin.
Suuria päästövähennyksiä saadaan siis aikaan vaikuttamalla koko yhteiskunnan päästöihin ja lakkoilu ja mielenosoitukset ovat yksi tapa lisätä painetta tähän suuntaan. Siksi lakkoilu on yksi tehokas ilmastovaikuttamisen tapa.
Kannattaa myös muistaa, että historiassa isoimmat yhteiskunnalliset muutokset ovat olleet seurausta laajojen kansanjoukkojen toimista asian puolesta. Näistä hyviä esimerkkejä ovat naisten äänioikeuden saaminen ja rotusorron lopettaminen. Samanlaisiin isoihin päämääriin pyritään myös ilmastolakkojen avulla.
VÄITE: On tekopyhää osallistua ilmastolakkoihin, jos ei ole itse valmis luopumaan älypuhelimista, pikamuodista jne.
Jotkut ovat tosiaankin sitä mieltä, että on kohtuullista osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan vasta sitten kun on ensin tiputtanut oman hiilijalanjälkensä riittävän pieneksi. Onneksi kaikki eivät ajattele näin. Tällä logiikalla esimerkiksi Suomessa olisi nimittäin vain muutama ihminen, jolla on oikeus vaatia ilmastopolitiikan muutoksia ja yhtä harva, jolla olisi oikeus tehdä muutoksia yhteiskunnassa käytännössä. Jos tilanne olisi tällainen, olisi pelimme jo pelattu ja planeettamme elinkelvoton parissa vuosikymmenessä.
(Ks. myös edellinen kohta.)
VÄITE: Lakot pitäisi järjestää lauantaisin, jotta oppilaiden ei tarvitse olla poissa koulusta.
Lakko tarkoittaa sitä, että työntekijät ovat yhteisellä päätöksellä sopineet jäävänsä pois töistä. Tarkoituksena on yleensä painostaa työnantajaa, mutta toisinaan työntekijät menevät lakkoon myös esimerkiksi painostaakseen valtiota. Lakko-oikeus katsotaan nykyään työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimpien maiden perustuslaeissa.
Maailmanlaajuiset ilmastolakot ovat syntyneet ruotsalaisen Greta Thunbergin esimerkistä. Hänen tarkoituksenaan on alusta lähtien ollut painostaa maan hallitusta parempiin ilmastotoimiin. Se että liike on alkanut lakkoliikkeenä eikä mielenosoituksina, on varmasti osaltaan kasvattunut liikehdinnän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Näkyvyys kasvaa, kun toiminta aiheuttaa pientä häiriötä.
Koulun kannalta arkipäivinä järjestettävät lakot voivat siis olla haaste, mutta itse liikkeen vaikuttavuuden kannalta on aivan perusteltua, että lakot järjestetään arkena.
VÄITE: Koululaisten kannattaisi keskittyä lakkoilun sijaan koulussa opiskelemiseen, siitä olisi enemmän hyötyä heidän tulevaisuudelleen.
Suomessa tapahtumia kutsutaan kansainvälisen esimerkin mukaisesti lakoiksi, mutta ne ovat käytännössä enemmän mielenosoituksia. Vaikka ilmastolakkojen toimintatapa on se, että lakossa ollaan koulussa opiskelun sijaan, tarjoavat lakot oivia oppimiskokemuksia. Koulu voi valita suhtautumistapansa asiaan ja nähdä lakot ongelmien sijaan hyvinä mahdollisuuksina käsitellä ajankohtaisia asioita suoraan nuorten maailmaan linkittyvällä tavalla.
Yhteiskunnassa vaikuttamisen taitojen opettelu on yksi keskeinen asia, jota koulussa tulee opiskella. Opiskelu voidaan tehdä erilaisilla tavoilla ja ilmastolakkoon osallistuminen voi olla yksi näistä tavoista. Harva yksittäinen oppitunti on yhtä vaikuttava kokemus ja sitä kautta yhtä merkittävä oppimiskokemus kuin lakkotapahtumaan osallistuminen.
Suomessa hyvin harva nuori lakkoilee Greta Thunbergin tapaan joka perjantai. Pari kertaa vuodessa järjestettävät suuret lakkotapahtumat eivät siis vaaranna koululaisten koulutusta.
Osa nuorista on käyttänyt lakkoja tekosyynä koulusta lintsaamiseen. Tällainen toiminta ei tietenkään ole hyväksyttävää, eikä hyödytä ketään. Samaan aikaan se, että jotkut yrittävät luistaa opiskelusta lakkojen varjolla ei muuta sitä tosiasiaa, että monelle muulle lakkotapahtumat voivat olla tärkeä oppimisen ja vaikuttamisen kokemus.
VÄITE: On väärin masinoida lapsia toimimaan aikuisten poliittisten agendojen puolesta.
Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole poliittinen kysymys, vaan tieteellinen tosiasia siinä missä evoluutioteoria, suhteellisuusteoria tai kovien rasvojen vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen. Ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisumalleista opetetaan nykykoulussa siinä missä lukemista, laskemista ja atk-taitojakin.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella tulee olla oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin asioihin. Lisäksi sananvapauden ja kokoontumisvapauden kaltaiset kansalaisoikeudet koskevat myös lapsia ja nuoria.
Väittämällä, että lasten ja nuorten ilmastoliikehdinnän takana on aikuisten poliittisten linjojen tuputtaminen lapsille ja nuorille, emme suojele lasten oikeuksien, vaan viemme heiltä vallan. Lapsilla ja nuorilla on paljon tietoa, sanottavaa ja annettavaa yhteiskunnallemme ja oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan siinä missä aikuisillakin. Tämä ei ehkä ole kaikille selvää, sillä aiempina vuosikymmeninä heille ei useinkaan ole annettu tilaa, aikaa ja kanavia kertoa mielipiteitään ja osallistua. Nyt aika on kuitenkin toinen.
VÄITE: Lapsia pitäisi suojella ilmastoahdistukselta, ei lisätä ahdistusta lakkojen kaltaisissa tilaisuuksissa.
Iso osa suomalaisista lapsista, nuorista ja aikuisista on huolissaan ilmastonmuutoksesta tai kokenut siihen liittyen jopa ahdistuksen tunteita. Ilmastoahdistusta ei kuitenkaan torjuta vaikenemalla aiheesta, vaan vaikenemisella voi olla jopa vastakkainen vaikutus ongelmaan.
Tutkijoiden mukaan ilmastoahdistusta torjutaan parhaiten tarjoamalla riittävästi aikaa ja turvallinen tila aiheesta keskusteluun sekä tuntemuksien käsittelyyn. Toisaalta tarvitaan myös riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastolakot ovat yksi tällainen toimintamahdollisuus. Useimmiten lakkoihin osallistuminen siis itse asiassa auttaa hillitsemään ilmastoahdistusta. On kuitenkin hyvä huomioida, että samaan aikaan tarvitaan myös tunteisiin liittyviä keskustelu- ja muita käsittelymahdollisuuksia.
Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista tunteisiin ja ilmastotunteiden käsittelystä aiheesta Ilmastokasvatus ja tunteet -artikkelista.
