Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa tehdään paljon asioita, joita ei kestävän tulevaisuuden näkökulmasta kannattaisi tehdä. Tämä ristiriita on monen opettajan mielestä yksi hankalimpia koulun kestävän kehityksen opetuksessa kohdattavia asioita. Miten pitäisi puhua ja toimia, kun oppilas asuu karjatilalla tai hänen perheeseensä kuuluu autokauppias, lentoemäntä tai turvetuottaja?
Haasteen pohtiminen on kirjattu valtakunnallisiin opetussuunnitelmiinkin. Niiden mukaan perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen. Lisäksi opsissa sanotaan näin: “Ihmisyyteen kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä. Sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää.”
Valitettavasti ops ei kuitenkaan kerro, miten tämä tulisi käytännössä tehdä. Patenttiratkaisuja ongelmaan ei ehkä olekaan. Ympäristökasvattajana sekä lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajana lähestyisin asiaa jotenkin seuraavasti.
Maailmassa tehdään tällä hetkellä paljon asioita, jotka ovat mm. ilmastonmuutoksen, luontokadon, ihmisoikeuksien ja eläinten oikeuksien sekä ylipäätään kestävän tulevaisuuden näkökulmasta ongelmallisia.
Jokainen meistä kuluttaa ainakin joskus tuotteita tai energiaa, joka ei ole kestävästi tuotettu. Osa ihmisistä tekee myös töitä näiden tuotteiden valmistuksen tai myynnin parissa. Työstä saadaan palkkaa, jolla elätetään perheitä. Vaikka työ ei ole kestävän tulevaisuuden arvojen mukaista, ei se tee työntekijästä vääränlaista ihmistä.
Maailman muuttuessa myös työt ja ammatit muuttuvat. Aiemmin nämä nyt ehkä ristiriitaiselta tuntuvat ammatit ovat olleet tärkeässä roolissa maamme hyvinvoinnin rakentamisessa. Tulevaisuudessa voi olla, että näitä ammatteja ei enää ole, vaan työtä tehdään muilla aloilla. Yhteiskunnan tehtävänä olisi tukea yksilöitä muutosprosessissa, vaikka tällä hetkellä tukea ei vielä olisikaan tarjolla.
Tiedämme paljon siitä, mitä asioita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Asioiden muuttuminen vie kuitenkin aikansa. Ristiriidat ovat osa kestävämmän maailman rakentamista. Välillä ne aiheuttavat vaikeita tunteita ja keskusteluita. Helpointa on sanoittaa ristiriitatilanteet ääneen muistuttaen, ettei niihin useimmiten ole olemassa pikaratkaisuja. Ristiriitojen kanssa on vain kyettävä elämään.
Sanoituksen voi tehdä esimerkiksi näin: Ilmastotutkijoiden mukaan on selvää, että jotta ilmastonmuutosta voidaan hillitä riittävästi, täytyy eläintuotantoa ja eläinperäisten tuotteiden kulutusta vähentää huomattavasti. Pekan perhe omistaa ison maitotilan. Maidontuotanto aiheuttaa paljon päästöjä. Tässä on ristiriita, joka liittyy maailman muuttumiseen. Tilanne voi tuntua juuri nyt vaikealta, ja sen kohtaaminen herättää itsessänikin hankalia tunteita. Tutkimustietoa emme voi kuitenkaan sivuuttaa. Vaikeissa tilanteissa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tunnemme myötätuntoa itseämme ja toisiamme kohtaan. Muistetaan kuunnella, kunnioittaa sekä arvostaa toisiamme myös erimielisyyksien hetkissä.
Esimerkki ei liene täydellinen, mutta täydellisyyteen ei ehkä ole edes tarpeen pyrkiä. Jokainen löytää tilanteeseen omat sanansa.
Vaikka keskustelut olisivat joskus vaikeita, on koulun velvollisuus jakaa kestävän kehityksen mukaista tietoa. Mitä vaikeampi asia, sitä enemmän tarvitaan myötätuntoa, kuuntelemista, turvan tunteen lisäämistä sekä rohkaisua vaikeiden tunteiden kohtaamiseen.
Valmiita tehtäväideoita tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn löytyy täältä. Esimerkiksi Tunteiden käsitekartta -harjoitusta voi käyttää omien tunteiden selkiyttämiseen. Otsikkona voi olla esim. Millaisia tunteita tämä ristiriitatilanne minussa herättää juuri nyt? Opettajan kannattaa tehdä harjoitus myös itse.
Paljon lempeyttä ja tsemppiä haastaviin tilanteisiin!
TEKSTI: Pinja Sipari
KUVA: Evi T. / Unsplash
