Onko tunnetaitojen opetus mielestäni lässytystä, joka ei kuulu aineenopettajalle? Tällaista ilmapiiriä on edelleen havaittavissa, vaikka aiheesta puhutaan nyt selvästi aiempaa enemmän. Lääkkeeksi suosittelen tutustumista vitutukseen.
Vitutus on niin keskeinen osa suomalaista tunnemaisemaa, että professori, aivotutkija Lauri Nummenmaa tutkimysryhmineen on aloittanut aiheen tiimoilta tutkimushankkeen, jossa selvitetään millainen tunne vitutus on. Suuren suomalaisen vitutustutkimuksen osallistujia pyydetään arvioimaan omaa vitutustaan, listaamaan vituttavia asioita sekä arvioimaan millaista vitutus on suhteessa muihin tunteisiin.
Nuorille vitutus on ehkä erityisen tuttua. Eräs kollegani on tokaissut, että nuorilla on kaksi tunnetilaa: se kun vituttaa ja se kun ei vituta. Nuorten aivot ja hermosto ovat vasta kehittymässä. Hormonimyllerryksessä nuorten kyky omien tunteiden tunnistamiseen, sanoittamiseen, sietämiseen, säätelyyn ja ilmaisemiseen on hetkellisesti alentunut jo ihan fysiologisista syistä.
Ei meillä aikuisillakaan helppoa ole. Harva meistä on saanut lähipiiriltään hyvää esimerkkiä omien tunteiden lempeään kohtaamiseen, saati päässyt opettelemaan tunnetaitoja ohjatusti. Rämmimme läpi elämän käsitellen tunteita kykyjemme mukaan. Tunnetaidot kuitenkin lisäävät hyvinvointia, sujuvoittavat vuorovaikutusta ja auttavat oppimaan tehokkaammin. Siksi niitä kannattaa opetella olipa sitten lapsi, nuori tai aikuinen.
Omaan sanavarastooni v***tus ei oikeastaan kuulu, mutta tunteena se on silti tuttu. Eniten v****taa maailman tilanne: vitkastelu, faktojen vääristely ja vetulointi. Ketäpä kestävän kehityksen haasteita tunnistavaa ja tunnustavaa ei aika ajoin ottaisi aivoon?
Ympäristökeskustelussa ahdistuksen tunne on usein esillä. Vitutuksen tavoin sekin on ikään kuin sateenvarjotunne. Jokainen ahdistus ja vitutus koostuu ainutlaatuisesta yhdistelmästä erilaisia hankalia tunteita – turhautumista, suuttumusta, syyllisyyttä, hämmennystä, surua tai pelkoa.
Tunteiden käsittelyssä keskeistä on niiden tunnistaminen ja sanoittaminen. Seuraavan kerran kun v-sana meinaa nousta huulillesi, voit ehkä pysähtyä hetkeksi pohtimaan mistä eri tunteista tunnetilasi koostuu. Jo pieni tunteen äärelle pysähtyminen voi auttaa siinä, että tunnetta on helpompi säädellä – ja hetken kuluttua ehkä myös ilmaista rakentavasti. Tällainen treenailu kannattaa, sillä vain omat tunteensa tuntevat aikuiset osaavat kasvattaa tunnetaitavia nuoria.
Tunteiden tehtävänä on pistää meidät liikkeelle: motivoida kulkemaan kohti hyvinvointia tuottavia asioita ja poispäin pahoinvoinnista. Vitutuksessa on aivan erityistä voimaa. Harva nauttii vitutuksen tunteesta, mutta kestävän tulevaisuuden kannalta se on tärkeä tunne. Minkä kestävää elämää edistävän teon sinä voisit tehdä vitutuksen voimalla vaikka jo tänään?
*** Teksti: Pinja Sipari. Kirjoittaja on lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaaja ja Biologian ja maantieteen opettajien liiton ympäristökasvatuksen asiantuntija.
*** Teksti on julkaistu alun perin Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehden numerossa 1/2023. Voit tutustua lehden joihinkin artikkeleihin Naturan avoimessa verkkolehdessä.
