Kouluruokailua kehittämään

Jokapäiväiset ruokavalintamme voivat tuntua pikku jutulta, mutta todellisuudessa ruoka ja ruuantuotanto ovat valtava, globaali kestävän kehityksen kysymys. Ruuantuotannolla on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja ruokaan liittyvät kiinteästi myös ihmisoikeus- ja eläinoikeuskysymykset.

Teemme joka päivä ruokaan liittyviä valintoja. Omilla ja perheemme valinnoilla on hyviä ja huonoja vaikutuksia ympäristöön, toisiin ihmisiin ja eläimiin. Vaikutus moninkertaistuu, kun vaikutamme kouluruokailuun muuttaen sitä kestävämmäksi. Tämä johtuu siitä, että kouluruokailussa tarjolla oleva vastuullinen ruoka auttaa päivittäin satoja ihmisiä tekemään kestävämpiä valintoja. Siksi kouluruokailuun kannattaa vaikuttaa!

Tässä tekstissä avaamme sitä, miksi ruualla on suuria vaikutuksia maailmaan ja tarjoamme inspiraatiota ja vinkkejä kouluruokailun kehittämiseen. 

Lukuvinkki! Teksti on pitkä. Pääset suoraan haluamaasi kohtaan, vaikkapa vaikuttamisvinkkeihin sisällysluettelon linkkiä klikkaamalla.

Taustaa, joka kannattaa lukea

Tilannetta, jossa ihminen on kiinnostunut kuluttamastaan ruuasta ja sen tuotannosta ja pyrkii omalta osaltaan myös vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta, kutsutaan ruokakansalaisuudeksi. Ruokakansalaisuus on siis sitoutumista sellaisiin ruokaan liittyviin toimintatapoihin, jotka tukevat demokraattista ja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää ruokajärjestelmää.

Ruokakansalainen on tietoinen ruuan laadun eri ulottuvuuksista – paitsi terveellisyydestä ja turvallisuudesta, myös jokaisen ihmisen oikeudesta ruokaan, ruuan eettisyydestä, reiluudesta, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta. Hän on sitoutunut pohtimaan ruokajärjestelmän eri ulottuvuuksia: Kuka ruuan on tuottanut ja miten se on tuotettu? Kuka jalostaa, markkinoi ja kuluttaa ruuan, millä tavalla ja millä seurauksilla? Kuka tekee ruokajärjestelmää ja ruokapolitiikkaa koskevat päätökset ja miten? Millaisia ovat ruokajärjestelmän taloudelliset ja muut riippuvuussuhteet? 

Ruokakansalaisuuden tukeminen on erinomainen lähtökohta koulujen ruokakasvatukselle. Oletko itse aktiivinen ruokakansalainen? Entä miten voit tukea sinua lähellä olevia ihmisiä aktiiviseen ruokakansalaisuuteen kasvamisessa?

Ruokakeskustelu on täynnä syvään juurtuneita myyttejä. Heti alkuun kannattaa tarkistaa, että tietosi vastuullisen ruuan peruskysymyksistä ovat kohdillaan ja osaat murtaa sitkeimmät myytit. Se onnistuu täällä! 

Ruoka on merkittävä ympäristökysymys

Ruuantuotanto kuuluu tällä hetkellä maailman merkittävimpiin ympäristöongelmien aiheuttajiin. Se johtuu etenkin ruuantuotannon valtavasta mittakaavasta ja nykyisistä ympäristöä kuormittavista tuotantotavoista. 

On hyvä huomata, että maanviljelijät eivät ole syypää maatalouden aiheuttamiin ongelmiin. Valtaosa ongelmista on lähtenyt syntymään huomaamattamme ja tarkoittamattamme. Ongelmien taustalla ovat keskeisesti yhteiskuntamme rakenteet ja tukimekanismit sekä maatalousneuvonnan monenlaiset agendat. Siksi ongelmien ratkominenkaan ei ole yksittäisten viljelijöiden vastuulla. Maatalouden toimintatapojen on muututtava lähitulevaisuudessa huomattavan paljon kaikkialla maailmassa, mutta tämän ei tulisi tapahtua viljelijöiden toimeentulon tai hyvinvoinnin kustannuksella.

Maatalous on maailmassa suurin makean veden kuluttaja, se tuottaa 20-30% kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja on tärkein yksittäinen biodiversiteettikadon aiheuttaja. Maatalous aiheuttaa sekä ilmastonmuutoksen kaltaisia globaaleja ympäristöongelmia, että paikallisempia ympäristöongelmia, kuten vesistöjen rehevöitymistä. 

Keskeinen syy laajoihin maatalouden aiheuttamiin ympäristöongelmiin on maatalouden tarvitsema maapinta-ala. Jopa 40% maapallon jäättömästä maapinta-alasta on tällä hetkellä maatalouden käytössä. Globaalisti maatalous on merkittävin syy maankäytön muutosten ja metsäkadon taustalla. Sen lisäksi että jatkuvasti uusia luonnon alueita päätyy viljelykäyttöön, muuttuu vuosittain suuria alueita maatalousmaata viljelykelvottomaksi mm. liiallisen kastelun ja ylilaidunnuksen vuoksi. Tämä voi johtua laajamittaisen, liian intensiivisen kaupallisen viljelyn menetelmistä, tai pienviljelmien puutteellisten resurssien ja puutteellisen osaamisen vuoksi käytössä olevista ei-kestävistä viljelymenetelmistä. Syyt ongelmien taustalla ovat siis moninaisia. Myös meret on valjastettu ruuantuotannon tarpeisiin: 50% valtamerten alasta on teollisen kalastuksen kohteena. 

Ihmistoiminnalla on aina vaikutuksia ympäristöön ja ruuantuotannon jonkinlaiset vaikutukset ovat jossain määrin väistämättömiä, koska ruuantuotanto on välttämätöntä. Kyse on pääasiassa siitä, miten suuria toimintamme vaikutukset ovat. Kaikilla ruuantuotantomuodoilla on jonkinlaisia ympäristövaikutuksia:

• Eläintuotannon ympäristövaikutukset ovat suurimmat ja suuri osa myös kasvintuotannosta palvelee eläintuotannon tarpeita. Esimerkiksi vähintään 70 % maailman soijasta ja 90-95% Suomeen tuodusta soijasta käytetään eläinten rehuna. Eläintuotannon ympäristövaikutukset ovat suuria, sillä se vie tuotannon laajuuden vuoksi valtavat määrät maapinta-alaa. Usein tuotantoeläimet syövät ihmisen ravinnoksi kelpaavaa ravintoa, kuten soijaa ja ohraa. Kun eläimille syötetään ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa, on hyötysuhde huono. Erään nyrkkisäännön mukaan yhden hyvälaatuisen lihakilon tuotantoon tarvitaan 6 kg kasviravintoa. Lisäksi erityisesti karjataloudesta syntyy metaanipäästöjä märehtijöiden ruuansulatuksesta ja lannankäsittelyssä.

• Kasvinviljelyssä käytetään luonnon monimuotoisuutta vahingoittavia torjunta-aineita ja kemiallisia lannoitteita, joiden valmistus on hyvin energiaintensiivistä. Ylimääräisten ravinteiden valuminen ympäristöön aiheuttaa mm. vesistöjen rehevöitymistä. Maanmuokkaus aiheuttaa maaperän eroosiota.

• Kalastus aiheuttaa suuria ongelmia kalojen lisäksi myös muille vesien eliöille. Tällä hetkellä lähes kolmannes maailman kalakannoista on ylikalastettuja. Kaloja siis pyydetään selvästi enemmän kuin niitä syntyy. Iso osa pyydetyistä kaloista heitetään takaisin mereen kuolleena, ei-toivottuna sivusaaliina. Kalojen lisäksi myös merinisäkkäät, merikilpikonnat ja linnut ovat vaarassa takertua kalanpyydyksiin ja muut pyyntimenetelmät, kuten pohjatroolaus tuhoavat myös muuta meriluontoa.

• Kalankasvatuksessa petokalojen rehuksi tarvitaan suuria määriä luonnonkalaa, eli kalankasvatuksella ei välttämättä voida vähentää liikakalastuksen haittoja. Esimerkiksi lohen kasvatus kuluttaa toistaiseksi enemmän villiä kalaa kuin kasvatuksella pystytään tuottamaan. Monet rehuksi päätyvistä kaloista voitaisiin yhtä hyvin käyttää suoraan ihmisravinnoksi. Jos kaloja kasvatetaan luonnonvesissä, on ongelmana kalojen ulosteen aiheuttama lähivesistöjen rehevöityminen. Kalankasvatus on ollut maailman nopeimmin kasvava ruuantuotantomuoto. Jo yli puolet syömästämme kalasta on kasvatettua. 

Samalla kun ruuantuotanto aiheuttaa ongelmia ympäristölle, on ympäristöongelmilla myös vaikutusta ruuantuotantoon. Ruokajärjestelmän kautta esimerkiksi poikkeukselliset luonnonilmiöt voivat yhä edelleen asettaa yhteiskuntamme tulevaisuuden vaakalaudalle. Ympäristömuutokset uhkaavat ruokajärjestelmäämme pahemmin kuin muuta ihmisen toimintaa. Esimerkiksi makean veden liikakäyttö ja maatalousmaan pilaantuminen murentavat suoraan maatalouden toimintaedellytyksiä. Toisaalta maatalous vaurioittaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa useita sellaisia ekologisia toimintoja (mm. pölyttäjien toiminta), joista ruuantuotanto on riippuvainen. 

Ruoka on myös ihmisoikeuskysymys

Julkisessa keskustelussa puhutaan nykyään paljon ruuan ympäristövaikutuksista, mutta sen ihmisoikeusvaikutukset ovat keskusteluissa esillä vielä vähemmän. Ruokaan kuitenkin liittyy iso määrä muiden ihmisten arvottamiseen liittyviä kysymyksiä: Onko ihmisoikeudet huomioitu ruokajärjestelmän jokaisessa vaiheessa: pelloilla, tehtaissa, kaupoissa ja ravintoloissa? Onko esimerkiksi tuotantoon käytetty vesi pois paikallisen väestön vedensaannista? Onko alkuperäiskansojen ja paikallisen väestön oikeuksia kunnioitettu tuotantomaassa ja ruokajärjestelmässä? Kuinka todennäköistä on, että tuotantojärjestelmässä on käytetty orjatyövoimaa tai riistotyövoimaa? Kuka on hyötynyt kuluttamamme ruuan arvosta? Millaista yhteiskuntaa kulutuksemme tukee?

Maanviljely ja maailmankauppa kehittävät alueita eri puolilla maailmaa ja tuovat ihmisille tuloja, jos ne tehdään kestävästi. Maatalouden kestävyyteen liittyy tällä hetkellä kuitenkin monenlaisia haasteita, joista sosiaaliset ja ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat ovat yksi esimerkki. Sekä tuotannon hyvät että huonot puolet koskettavat yksilöiden lisäksi kokonaisia yhteisöjä, sillä vaikutukset näkyvät työntekijöiden lisäksi myös heidän asuinympäristössään ja läheisten arjessa.

Oikeus oikeudenmukaisiin työoloihin ja riittävään elintasoon on ihmisoikeus. Samoin kuin tekstiiliteollisuudessa, huonoja työoloja esiintyy kuitenkin myös kaikissa ruuan tuotantoketjujen vaiheissa: maataloudessa, teollisuudessa ja kaupassa. Epäkohdat näkyvät mm. elämiseen riittämättöminä palkkoina, liian pitkinä palkattomina ylitöinä ja työturvallisuuden puutteina. Työntekijät voivat myös altistua vaarallisille kemikaaleille tai voivat joutua työskentelemään vaarallisen huonokuntoisissa rakennuksissa. Työturvallisuuden ja oikeudenmukaisen palkan vaatiminen voi olla vaikeaa. Ammattiliittoihin liittyminen ei välttämättä ole mahdollista lakien tai painostuksen vuoksi tai työntekijöitä painostetaan eroamaan niistä. Kuluttajille työntekijöiden huonot palkat ja kurjat työolot näkyvät usein ruuan liian halpana hintana.

Lapsityön käyttäminen on erityinen esimerkki työntekijöiden oikeuksien riistämisestä. Se on kiellettyä kaikkialla maailmassa ja selvästi lasten oikeuksien vastaista, mutta maatalous on silti suurin lapsityövoiman käyttäjä. Perheet saattavat velvoittaa lapsensa peltotöihin, jos aikuisten oma työ ei riitä tuomaan riittävää elantoa perheelle. Lapsia myös myydään ja siepataan töihin. Työtä tekevät lapset eivät pääse kouluun, työpäivät ovat pitkiä ja työ voi olla vaarallista. Myös aikuisia orjuutetaan edelleen. Nykyajan orjatyöläiset eivät voi kieltäytyä työstä joko taloudellisista syistä tai väkivallan uhan takia. Pitkien työpäivien aikana ei ole mahdollisuutta ruokaan tai lepoon. Työ voi olla vaarallista, eikä siitä ole mahdollisuutta paeta. Lapsi- ja orjatyötä esiintyy ruuantuotannossa mm. kahvin, suklaan, sokeriruo´on, riisin ja palmuöljyn tuotannossa sekä kalastusalalla ja karjataloudessa. 

Myös ympäristömuutokset, kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset sääoloihin ja siten viljelyolosuhteisiin vaikuttavat työntekijöiden oloihin etenkin maataloudessa. Intiassa on uutisoitu jopa kymmenientuhansien maanviljelijöiden tehneen itsemurhan, kun tuotannon kannattavuus on huonojen satojen vuoksi romahtanut ja ajanut viljelijät taloudelliseen umpikujaan. 

Myös Suomessa moni viljelijä voi huonosti osittain samoista syistä. Maatalouden kannattavuuden lasku, tuotteiden halpuutus ja näistä aiheutuneet talousvaikeudet ovat meilläkin nostaneet esiin viljelijöiden henkiseen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Viljelijöitä kuormittavat mm. jaksamisongelmat, taloudelliset huolet ja psyykkinen stressi. Niitä aiheuttavat byrokratia, työn sitovuus, taloudelliset huolet ja epävarmuus. Isot investoinnit, erikoistuminen sekä erilaiset paperityöt ja tarkastukset ovat lisänneet työmäärää. Ongelmat saattavat heijastua myös ihmissuhteisiin ja tuotantoeläinten kohteluun. Usein eläinsuojelutapausten taustalla on tuottajan talousvaikeudet ja jaksaminen. 

Ruoka eläinoikeuskysymyksenä

Nykyiset tuotantoeläinlajit eivät ole luonnossa alkuperäisiä lajeja, eivätkä ne selviytyisi ilman ihmisen huolenpitoa. Monella meistä on kuitenkin etupäässä mainosmaailman välittämä kuva tuotantoeläinten elinoloista. Mainoskuvastossa lehmät hyppelehtivät laitumella iloisesti hymyillen, porsaat makoilevat puhtailla pahnoilla ja kanat nokkivat maasta matoja. Tällainen kuvasto luo väärää mielikuvaa tuotantoeläinten oloista. 

Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä ainakin kahdesta suunnasta. Voidaan kysyä onko eläinten tappaminen syömistä varten ylipäätään oikeutettua ja toisaalta millaiset ovat tuotantoeläinten riittävän hyvät elinolot. Arvopohdinta antaa käytännön toiminnalle merkityksen: miten hyvin eläinten tulisi voida, jotta tuotanto olisi eettistä? 

Nykyään eläinten käyttäytymisestä ymmärretään jo paljon ja asenteetkin ovat muuttuneet vähitellen: harva enää kyseenalaistaa eläinten kykyä kokea kipua. Edelleen kuitenkin usein ajattelemme eläinten kognitiivisten kykyjen olevan huomattavasti huonommat kuin ihmisillä, vaikka tutkimukset osoittavat että erot ihmisten ja eläinten tietoisuuden asteen, älyllisten kykyjen ja moraalin tajun välillä ovat pienempiä kuin on luultu.

Eläimen hyvinvointi on yhtä kuin eläinyksilön fyysinen ja psyykkinen tila, sen kokemus omasta hyvinvoinnistaan. Hyvinvoinnin kokemus voi vaihdella oikein hyvästä erittäin huonoon. Ei siis voida ajatella, että hyvinvointi on yhtä kuin eläimen terveys, eikä yhtä kuin eläimen tuotos. 

Tiettyjen tahojen mukaan hyvinvoiva eläin on tuottava. Tämä on totta vain käänteisesti: nälkäisen, jatkuvasti kylmissään olevan tai sairaan eläimen tuottavuus varmasti kärsii. Todellisuudessa eläin voi kuitenkin tuottaa kohtalaisen hyvin myös oman hyvinvointinsa kustannuksella. Eläinjalostus on vaikuttanut tähän. Lehmien maidontuotantoa ja emakoiden porsastuotantoa on jalostettu ja jalostetaan yhä suuremmaksi. Jalostus on osaltaan johtanut siihen, että eläimet kyllä tuottavat, vaikka eivät aina niin hyvin voisikaan. Jos tuotos laskee, on hyvinvointiongelma on yleensä jo melko suuri. Eläimen fyysinen hyvinvointi ei myöskään takaa sitä, että eläin elää hyvää elämää. 

Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Pohjoismainen hyvinvointitutkimus ja eläintenpidon käytännöt ovat maailman huippua. Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna monella mittarilla verrattuna parempaa eläintuotantoa, mutta täälläkin lainsäädäntö asettaa eläinten oloille vain minimivaatimukset. Laki ei takaa eläinten hyvinvointia, eikä mahdollisuutta hyvään elämään. 

Käytännössä tuotantoeläinten hyvinvoinnissa on suuria eroja eri eläinlajien ja tuotantotapojen osalta. Sikoja, maito- ja lihakarjaa, kanoja ja broilereita kohdellaan eri tavoin.  Tiloja on monenlaisia, mutta esimerkiksi noin viidennes suomalaisista tiloista ei päästä lehmiä lainkaan ulos navetasta. Tasapaino voittoa tavoittelevan liiketoiminnan ja eläinten hyvinvoinnin on vaikeaa löytää.

Vastuulliset ruokavalinnat

Vastuullisista ruokavalinnoista käydään nykyaikana paljon keskustelua ja aiheesta on olemassa lukematon määrä erilaisia, usein keskenään ristiriitaiseltakin tuntuvia vinkkilistoja. 

Ristiriitaisuuden yhtenä selityksenä on se, että kestävästä ruuasta ja ruuantuotannosta keskusteltaessa erilaiset näkökulmat kestävyyteen vaihtelevat paljonkin. Kestävä kehitys on terminä haastava, sillä se sisältää monenlaisia, toisinaan keskenään ristiriitaisiakin puolia (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys). Sama pätee kestävään ruokaan. Eri tahot painottavat keskustelussa erilaisia kestävyyden puolia. 

Yksittäisten ruoka-aineiden sijaan on järkevää tarkastella ruokavaliota kokonaisuutena. Vaikka julkisen keskustelun perusteella saattaisi muuta luulla, vallitsee tutkijoiden keskuudessa laaja yhteisymmärrys siitä, että kasvispainotteisuus on vastuullisen ruokavalion perusta ja samalla myös terveyden kannalta hyvä valinta. 

Vastuullinen ruokavalio sisältää:

• pääasiassa kasviksia
• kotimaista kestävästi pyydettyä kalaa
• vähän maitoa, juustoa, broileria ja kananmunia
• hyvin vähän punaista lihaa

Vastuullisissa ruokavalinnoissa auttaa myös pakkausmerkintöjen tunteminen. Parhaimmillaan merkit helpottavat tuotteiden vertailussa ja valinnassa. Toisaalta merkkejä on käytössä reilusti toistakymmentä ja ne kertovat melko erilaisia asioita. Jos haluaa oikeasti hyötyä merkeistä, on myös tunnettava merkkien tausta. Tiedätkö mitä tarkoittavat esimerkiksi Reilun kaupan -merkki, EU:n luomumerkki, Hyvää Suomesta -merkki, Avainlippu ja Sydänmerkki?

Myös ruuan heittämistä roskiin kannattaa välttää. Ruokahävikki on turhaa jätettä, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi ennakoimalla paremmin tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa. Aiheesta puhutaan nykyään paljon ja se onkin tärkeä. Uusimpien tutkimusten mukaan kuluttajien ruokahävikin vaikutus esimerkiksi ruuan hiilijalanjälkeen on kuitenkin luultua pienempi. Ruokahävikkiä kannattaa joka tapauksessa välttää muistaen samalla, että kasvispainotteisen ruokavalion merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa!

Kouluruokailu osana vastuullista syömistä

Suomi aloitti kaikkien oppilaiden maksuttomat ateriat ensimmäisenä maana maailmassa vuonna 1943. Nykyään maksuton kouluruoka tarjotaan Suomessa joka arkipäivä noin 900 000:lle koululaiselle ja opiskelijalle. Parhaimmillaan kouluruokailu tarjoaa mahdollisuuden harjoitella hyvien valintojen tekemistä ja kestävän tulevaisuuden puolesta toimimista jokaisena koulupäivänä. Kouluruokailu on ainut oppimistapahtuma, joka toistuu päivästä toiseen koko oppilaan koulupolun ajan varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Siksi sillä on yllättävänkin suuri merkitys. 

Kouluruokailut on kirjoitettu osaksi valtakunnallista opetussuunnitelmaa, jonka mukaan kouluruokailun tehtävänä on oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen, opiskelukyvyn sekä ruokaosaamisen tukeminen. Kouluruokailun järjestämisessä otetaan huomioon ruokailun terveydellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Ruokailuhetkillä on tärkeä virkistystehtävä ja niillä edistetään kestävää elämäntapaa, kulttuurista osaamista sekä ruoka- ja tapakasvatuksen tavoitteita. Oppilaita kannustetaan osallistumaan kouluruokailun ja etenkin ruokailuhetkien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Myös jokaisen opettajan on hyvä huomioida omaa suhtautumistaan kouluruokaan: millaiseen sävyyn sinä puhut kouluruuasta oppilaille?

Opetussuunnitelmien ohella kouluruokailujen suunnittelua ohjaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokailusuositus. Sen mukaan kouluruokailussa keskeistä on oppilaiden osallisuuden vahvistaminen, terveyttä ja kestävää kehitystä edistävien lounaiden ja välipalojen tarjoaminen sekä koko ruokailuympäristön huomioiminen ja tapakulttuurin edistäminen. Tavoitteena on oppilaiden ruokaosaamisen karttuminen ja ruokatajun kehittyminen. Kouluruokailu on monialainen oppimiskokonaisuus, jolla on luonteva yhteys useisiin oppiaineisiin. 

Kestävän elämäntavan mukainen kouluruokailu nousee siis merkittävään rooliin niin opetussuunnitelmissa kuin kouluruokasuosituksessakin. Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuullisia kansalaisia ja vastuullisuuden tulisi näkyä myös kouluruokailussa. Vastuullisessa kouluruokailussa myös kasviproteiinit tulevat tutuiksi ja samalla totutaan ajatukseen, että kasvisruoka ei ole erityisruokavalio, vaan aivan tavallista ruokaa ja normaali osa vastuullista ruokailua. Myös julkisen ruokailun tarjoajia kannustetaan kehittämään herkullisia ja ravitsemuksellisesti täysipainoisia kasvisruokia.

Suomen Ilmastopaneeli tarjoaa yhden käytännön vinkin ohjeiden toteuttamiseen. Se suosittelee, että kouluissa tulisi tarjota kasvisruokaa joka päivä kaikille halukkaille ja vähintään kahdella aterialla viikossa kaikki söisivät kasvisruokaa. Lisäksi tulisi kiinnittää erityishuomiota kasvisruokaa koskeviin ennakkoluuloihin.

Isossa joukossa on paljon voimaa ja siksi pienelläkin lihan kulutuksen vähentämisellä kouluruokailussa on suuri vaikutus ympäristölle. WWF Suomi on laskenut, että jos jokaisessa Suomen koulussa olisi viikossa yksi kasvisruokapäivä lisää, säästyisi vuodessa yli 2 000 000 eläimen henki. Tällä olisi myös merkittäviä ympäristövaikutuksia niin maan- ja vedenkäyttöön kuin ilmastopäästöihinkin.

Vastuullisen ja kestävän kouluruuan erityispiirre liittyy ruokailuympäristöön: viihtyisä ruokailuympäristö ja rauhallinen ruokailuhetki lisäävät oppilaiden hyvinvointia ja todennäköisyyttä sille, että mahdollisimman moni oppilas ja opiskelija nauttii ravitsevan koululounaan. Hyvinvointinäkökulma on keskeinen aina, kun puhutaan ruuan ja ruokailun kestävyydestä. Kouluruokailun yhteydessä teema nousee erityisen tärkeäksi. Myös ruokahävikin näkökulmasta kouluruokailun viihtyisyys on tärkeä kestävän kehityksen teema.

Virallisissa papereissa kouluruokailua ja sen vastuullisuutta arvostetaan kovasti, mutta hyvien tavoitteiden siirtyminen käytäntöön ei ole vielä itsestäänselvyys. 

Vantaalaisessa Ruusuvuoren koulussa aloitettiin Muutos kouluruokaan -kampanja, jonka puitteissa koulun opettaja Sanni Virtanen kirjoitti oppilaiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta tekstin, jossa kysytään aiheeseen liittyen paljon hyviä kysymyksiä: “Miksi kouluruokailu tarjotut eivät ole linjassa koulussa opetettujen kestävään kehitykseen liittyvien asioiden kanssa? Eikö kunnan palvelusopimusta muka pysty muuttamaan? Onko raha tosiaan kaikkein olennaisin osa kilpailutusta, miten olis hiilibudjetti? Onko kaupunki valmis kuulemaan nuorten äänen muissakin kuin makuasioissa? Miten pääsemme mukaan päätöksentekoprosessiin? Miten kouluruokailu saadaan nostettua arvoon arvaamattomaan ilman, että ensimmäinen ongelma on kunnan tai kaupungin budjetti tai muut rakenteet, joille ei kuulemma voi tehdä mitään? Mitä nuoret itse voivat tehdä, ja mitä me aikuiset? Eikö maapallo kuitenkin ole tärkeämpi kuin lihapulla?”

Ruusunvuoren koulun oppilaiden Korso valittaa -porukka teki aiheesta myös videon: https://youtu.be/uD2gMnq1bJk 

Ideoita kouluruokavaikuttamiseen

Edellä on esitetty ehkä hiukan lamaannuttavakin tietopaketti ruuan ja ruuantuotannon vaikutuksista meitä ympäröivään maailmaan. On tärkeää tietää nykytilanne ja ongelmien syyt, jotta voimme lähteä korjaamaan ongelmia järkevällä tavalla. Nyt päästään ratkaisujen pariin!

Kuten kaikkea kestävän kehityksen mukaista toimintaa, myös kouluruokailun kestävyyttä voidaan arvioida monenlaisilla mittareilla. Tässä tarkoitamme kestävällä ja vastuullisella kouluruualla mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eettisesti tuotettua ruokaa, jota mahdollisimman moni oppilas tai opiskelija koulupäivän aikana syö.

Mihin kannattaa vaikuttaa?

Kouluruokailuun voidaan voidaan vaikuttaa joko siitä näkökulmasta, millaista ruokaa koulussa tarjoillaan tai miten se tarjoillaan. Avainsana vastuulliseen ruokaan on kasvispainotteisuus ja se tulee esille seuraavissa kappaleissa usein. Onko teidän koulussanne tarjolla maittavaa ja ravitsevaa kasvisruokaa joka päivä kaikille sitä haluaville? Syövätkö kaikki kasvisruokaa yhtenä tai kahtena päivänä viikossa? 

Selvitysten mukaan ruuan tarjoilutavoilla on isoja vaikutuksia siihen, mitä ihmiset syövät. Jos esimerkiksi linjaston alkupäässä on tarjolla kasvisruokaa, on melko todennäköistä että kasvisruuan menekki kasvaa. Jos taas kasvisruoka täytyy noutaa jostain muusta kuin päälinjastolta, on todennäköistä että sen menekki pysyy pienenä.

Myös ruuan heittämistä roskiin kannattaa välttää ja ruokahävikin torjumiseen panostetaankin jo monissa kouluissa huomattavasti. Ruokahävikkiä voi torjua sekä vähentämällä lautasilta roskiin joutuvan ruuan määrää että koulupäivän päätteeksi syömättä jääneen ruuan määrää. Jälkimmäinen voidaan tehdä esimerkiksi tarjoamalla koulun naapuruston asukkaille mahdollisuus nauttia kouluruoka-ateria edulliseen hintaan niinä päivinä, kun ruokaa on jäänyt yli. Samalla kun ponnisteluja ruokahävikin vähentämiseksi kannattaa jatkaa, on syytä muistaa että kasvispainotteisen ruokavalion merkitys ruuan ympäristökuorman pienentämisessä on selvästi suurempi kuin nykyisen kaltaisen ruokahävikin vaikutus siihen.

Monissa kouluissa ruokalassa on luovuttu tarjottimien käytöstä ympäristötekona, jolloin tavoitteena on säästää pesuvettä, sähköä, pesuaineita ja keittiön työmäärää. Lisähyötynä voi olla ruokahävikin ja rikkoutuneiden juomalasien määrän pienentyminen. Jossain kouluissa uudistus on koettu onnistuneeksi. Toisaalla taas on koettu, että tarjottimien puuttuminen lisää liikennettä ahtaissa ruokailutiloissa ja tekee ruokailutilanteen näin rauhattomaksi. Sotkuakin voi syntyä aiempaa enemmän, mikä vaikuttaa ruokailutilojen viihtyisyyteen. Lisäksi salaatin syöminen voi vähentyä, kun salaattilautasen kantaminen hankaloituu. Etenkin alakouluissa opettajien ruokalavalvontaan liittyvä työmäärä voi kasvaa. 

Edellä kuvattu uudistus on hyvä esimerkki siitä, että monilla muutoksilla on puolensa ja puolensa. Samalla kannattaa muistaa kysymys erilaisten toimenpiteiden vaikutusten mittasuhteista. Kouluruokalan kasvisruokatarjontaan panostamisella on ympäristön kannalta varmasti suurempia vaikutuksia kuin tarjottimista luopumisella.

Kestävällä kouluruokavaikuttamisella voi siis olla vaikkapa seuraavia päämääriä:

• enemmän kasvisruokapäiviä
• parempaa kasvisruokaa
• kasvisruoka kaikkien saataville ja tarjolle heti linjaston alkuun
• ruokailutilat viihtyisämmäksi, jotta on mukavampi syödä
• rauhallinen ruokahetki, niin että jokainen ehtii pureksia ateriansa kunnolla
• koulukioskin tarjonta kestävämmäksi
• salaattibaari vaihtoehdoksi lämpimälle ruualle
• muu, mikä?

Käytännön vinkit vaikuttamiseen

Kouluruokailun toteuttaminen on kuntien vastuulla ja jokaisessa kunnassa on omat toimintatapansa. Siksi on hankalaa antaa koko Suomessa päteviä yleisohjeita kouluruokavaikuttamiseen. Alle on kuitenkin kerätty vinkkilista asioista, jotka vaikuttamistyössä kannattaa huomioida. 

1) Oppilaat mukaan alusta asti

• Parasta olisi, jos kouluruokavaikuttamisen idea lähtisi suoraan oppilaista, mutta ainakin oppilaat tulisi ottaa mukaan heti alusta alkaen. 
  
• Liikkeelle voidaan lähteä vaikkapa ruokaraadin tai kouluruokavaikuttajien ryhmän perustamisesta. Ensi töikseen oppilaat voivat keksiä ryhmälle sopivan nimen. 
  
• Heti alkuun kannattaa miettiä myös, millä keinoin toimintaan saadaan mukaan ydintimiä isompi porukka, vaikka koko koulun väki.
  
• Jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet arveluttavat, kannattaa muistaa että monet aikuiset päättäjät toivovat aidosti nuoria mukaan vaikuttamaan ja he nimenomaan innostuvat, kun vaikuttamisidea tulee nuorilta tai nuoret ovat aktiivisesti viemässä sitä eteenpäin. Siispä huoli pois ja hommiin!
  
• Viimeisenä se tärkein: mitä asiaa tai asioita haluatte lähteä edistämään? Onko vaikuttamisideanne selvillä heti alusta asti, vai vaatiiko se pohtimista? Tarvittaessa tähän löytyy joitakin ideoita tämän sivun edellisestä kohdasta “Mihin kannattaa vaikuttaa?”

2) Tehkää taustatyöt hyvin

Taustatyöt tehdään lukien, pohtien ja kysellen. Taustatyöt tarkoittavat mm. aihepiiriin tutustumista huolella, lähtötilanteen selvittämistä ja yhteistyökumppanien kartoittamista. 

• Selvittäkää mitkä ovat tärkeitä perusteluja kestävämmän kouluruuan puolesta. Siinä apuna toimii esimerkiksi tämän sivun alkupuolen tausta. Lukekaa ja tehkää muistiinpanoja!
  
• Pohtikaa ja selvittäkää ketkä voivat auttaa teitä projektissanne. Entä ketkä ovat kanssanne toista mieltä ja miten heidän näkemyksiinsä voi varautua ja vaikuttaa?
  
• Tässäkin kohdassa kannattaa pohtia, miten saatte projektiinne mukaan koko koulun, tai ainakin tiimiänne selvästi isomman joukon koulun väkeä. Tämän voi tehdä esimerkiksi teettämällä kyselyn koko koululle. Mitkä ovat kouluväen lempiruokia ja millaista ruokaa toivottaisiin lisää? Kannattaa huomata, että muutokset kannattaa aloittaa niistä kohdista, joihin ei liity suuria tunteita. Esimerkiksi lempiruokien poistamista listoilta ei ehkä kannata tehdä, vaikka kyseessä olisikin liharuoka. 
  
• Tutustukaa myös valtakunnallisiin ja kunnan omiin kouluruokaan liittyviin strategioihin (mm. opetussuunnitelmat) ainakin jossain vaiheessa prosessia. Päättäjiin auttaa usein “strategiatasolle vetoaminen”, eli vaikkapa sen näyttäminen, että kouluruokasuosituksissa esitetään oman ideanne kanssa yhteneviä asioita. “Strategiatasolle vetoaminen” on paljon helpompaa, kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyviä perusteluja löydätte jo tämän sivun kohdasta Kouluruokailu osana vastuullista syömistä. 

3) Selvittäkää mihin ja keneen kannattaa vaikuttaa

Kokeneemmallekin vaikuttajalle voi olla haastavaa hahmottaa, kannattaako käsillä olevassa ongelmassa olla yhteydessä oppilaskuntaan, rehtoriin, kunnan ruokapalveluihin, virkamieheen, kunnanvaltuutettuun, järjestöön vai presidenttiin. 

Kenellä on valta ja mahdollisuudet vaikuttaa kyseiseen ongelmaan? Entä miten saatte hänet tai heidät vakuuttumaan siitä, että toivomanne muutos kannattaa toteuttaa? 

Kysymykset vaativat yhteiskunnan rakenteiden ja erilaisten vaikuttamistapojen melko perinpohjaistakin ymmärtämistä. Ne eivät ole helppoja, mutta ne ovat sitäkin tärkeämpiä päämäärätietoisessa vaikuttamisessa ja siksi niiden äärelle kannattaa pysähtyä yhdessä pidemmäksikin aikaa. Apua voi aina kysyä!

4) Yhteistyössä on voimaa

Harva ongelma ratkeaa yksinäisellä puurtamisella. Sen sijaan asiat liikahtavat yleensä eteenpäin, kun aihealueen keskeiset toimijat saadaan innostumaan asiasta ja edistämään muutosta yhdessä. Yhteistyö voi vähän jännittää, mutta monesti yllätys on iloinen, kun vaikkapa koulun keittiön väki onkin oikeinkin halukas yhteistyöhön. 

• Pyytäkää yhteistyöhön heti aluksi ainakin rehtori ja koulun keittiö 
• Melko pian kannattaa olla yhteydessä myös “organisaation yläpäähän”, eli esim. kunnan ruokapalveluiden johtoon
• Muistakaa jo aiemmin mainittu “strategiatasolle vetoaminen”, eli liittääkää ehdotukseenne perusteluita opetussuunnitelmista ja kouluruokasuosituksesta

5) Vaikuttamisen tapoja on monia

Näissä vaikuttamisvinkeissä on viitattu tähän mennessä kyselyihin ja virallisiin palavereihin päättäjien kanssa. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikuttamisen tapoja on lukemattomia ja ne kannattaa valita oman päämäärän mukaisesti. Usein erilaisten vaikuttamistapojen yhdistäminen on myös järkevää. Alle on listattu joitakin kouluruokavaikuttamiseen sopivia vaikuttamisen tapoja:

• ideointitapahtuman järjestäminen joko oppilaille tai kouluruokaan vaikuttaville aikuisille (voisiko heidät kutsua esim. aamupalalle kouluruokalaan?)
• mielipidekirjoitus paikallislehteen
• kunnan päättäjille suunnattu kirjekampanja, jossa nuoria kannustetaan kirjoittamaan päättäjille
• kampanja sosiaalisessa mediassa, esim. meemejä ja vastamainoksia
• neuvottelut koulun ja kunnan päättäjien kanssa
• kyselyiden toteuttaminen koulun väelle

6) Pysykää positiivisina

Välillä asiat rullaavat eteenpäin helposti ja kuin omalla painollaan. Välillä taas kaikki tuntuu tökkivän. Vaikuttamistyö vaatii usein ainakin jonkin verran sinnikkyyttä. Älkää lannistuko, vaikka tavoitteenne ei onnistuisikaan heti ensimmäisellä kerralla! Voitte kokeille asian edistämistä jotakin toista reittiä tai jättää sen hautumaan hetkeksi. Mitä suurempi muutos on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että se tarvitsee toteutuakseen aikaa.

Positiivisena pysyttelyä kannattaa pohtia myös kun viestitte ideastanne tai projektistanne. Miten saisitte viestittyä siitä myönteiseen sävyyn, kannustavasti tai jopa huumorilla hyöstettynä? 

7) Muistakaa viedä viestiä eteenpäin ja kertoa hienoista saavutuksistanne vaikka medialle

Työnne vaikutus moninkertaistuu, kun useammat ihmiset saavat kuulla siitä! Mediaa voi käyttää apuna myös tavoitteiden saavuttamisessa: jos tärkeän asian eteneminen tökkii tai olette löytäneet selkeän epäkohdan, voi paikallismedia ehkä uutisoida siitä. Median huomio saa usein päättäjiinkin vauhtia.

Tämän sivun lisäksi moni muukin taho on tuottanut hyviä materiaaleja, joista on apua kouluruokavaikuttamisessa. Vinkkaamme tässä muutamia niistä!

– WWF:n nuortentiimin toteuttama Nuorten opas vaikuttamiseen ja vastuullisiin ruokavalintoihin kertoo perusteen kasvispainotteisen ruokavalion hyödyistä ja nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa kasvisruuan puolesta. Oppaan oheismateriaalina on myös päättäjille suunnattu kirjepohja, jossa pyydetään kunnan päättäjiltä lisää kasvisruokia kouluun.

– Helsingin yliopiston Ilmastokestävä kasvisruoka -kampanja tarjoaa ruokapalveluille, joukkoruokailun asiakkaille ja päättäjille käytännön työkaluja, joilla ilmastokestävien kasvisruokien saatavuuden edistäminen helpottuu. Nettisivuilla on 30 ilmastokestävää ja vegaanista pääruokareseptiä. Valitkaa resepteistä omat suosikkinne ja vinkatkaa niistä kouluruokalan henkilökunnalle tai kuntanne ruokapalveluille!

– Reilun kaupan koulussa tarjotaan reiluja tuotteita oppilaille ja henkilökunnalla, ja nostetaan opetuksessa esille eettisen kuluttamisen kysymyksiä. Reilu kauppa ry auttaa koulujen reiluttamisessa, lue lisää täältä.

– Enemmän KASVISRUOKAA! on ilmastokasvatusmalli, jonka tarkoituksena on auttaa oppilaita lisäämään kasvisruuan määrää ja saatavuutta kouluruokailussa. Malli antaa toteutukseen selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet. Se on toteutettu Lapset ja nuoret merkityksellisinä ilmastotoimijoina -hankkeessa Open ilmasto-oppaan ja WWF Suomen yhteistyönä ja se on kaikkien vapaasti hyödynnettävissä ja sovellettavissa.

– Kouluruoka-agentit kehittävät oman koulun kouluruokailua. Agentit muodostavat agenttitiimin, johon kuuluu oppilaita, opettajia ja keittiön väkeä. Kouluruoka-agentin käsikirja tarjoaa näille ryhmille materiaaleja ja vinkkejä, miten kouluruokailua voisi kehittää oman koulun lähtökohdista. 

Lähteet ja linkit kootusti + lisälukemista

Open ruokaopas. https://openruokaopas.fi/ 

Murretaan ruokaan liittyviä myyttejä (Open ruokaopas)
https://openruokaopas.fi/myytit/ 

Kouluruokailu osana vastuullista syömistä (Open ruokaopas)
https://openruokaopas.fi/kotitalous/#kouluruokailu-osana-vastuullista-syomista

Kouluruoka-agentin käsikirja (Ruokatieto). (Materiaali ei ole enää saatavilla netissä)

Espoolaiskoulussa tehtiin yksinkertaisia muutoksia, jotka saivat oppilaat tulemaan mielellään syömään: ”Meiltä tulee todella vähän ruokahävikkiä”
https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006426290.html

Kestävä kouluruokailu – opettajalle (Ruokavisa / Ruokatieto)
https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/ruokavisan-opeopas/kestava-kouluruokailu-opettajalle, mm. Diasarja 3, Syödään koulussa yhdessä! (Materiaali ei ole enää saatavilla netissä)

Ongelmana kouluruoka / Lunchbunch / Ruusuvuoren koulu
https://sites.google.com/eduvantaa.fi/lunchbunch/ongelma?authuser=0 

Enemmän KASVISRUOKAA! -ilmastokasvatusmalli (Open ruokaopas)
https://openilmasto-opas.fi/enemman-kasvisruokaa/

Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus
https://www.julkari.fi/handle/10024/131834 

Poore, J. & T. Nemecek, Reducing Food’s Environmental Impacts Through Producers and Consumers. Science. Vol. 360, Iss. 6392, 2018, 987–992. https://doi.org/10.1126/science.aaq0216

Sustainability of meat-based and plant-based diets and the environment. D. & M. Pimentel. The American Journal of Clinical Nutrition, Volume 78, Issue 3, September 2003.

Ruokitaan edes itsemme – selvitys ruokajärjestelmän kestävästä kehityksestä. K. Karttunen / Ajatuspaja e2 (2018). https://www.e2.fi/hankkeet-ja-julkaisut/julkaisut/ruokitaan-edes-itsemme-selvitys-ruokajarjestelman-kestavasta-kehityksesta.html

Ruokamysteerit – Viisaiden valintojen jäljillä -kirja. Leena Putkonen ja Mari Koistinen (Otava, 2016)

Eläintieto-sivusto (Eläintenhyvinvointikeskus EHK): https://www.elaintieto.fi/hyvinvointi/ 

Eläinsuojelu ja eläinten oikeudet opetuksessa (SEY – Suomen eläinsuojelu) https://sey.fi/seyn-uusi-opetusmateriaali-vastaa-kysymyksiin-elainsuojelusta-ja-elainten-oikeuksista/

Neljä näkökulmaa lihansyöntiin. Natura-lehti (3/2017).
http://www.naturalehti.fi/2017/09/07/nelja-nakokulmaa-lihansyontiin/

Passiivisesta kuluttajasta aktiiviseksi kansalaiseksi. Hanna Mattila. Maaseutupolitiikka.fi (2015). https://www.maaseutupolitiikka.fi/pinnalla_nyt/uutis-_ja_blogiarkisto/blogiarkisto?4776_m=2724 (Teksti ei ole enää saatavilla netissä)

Suomen ilmastopaneelin lausunto keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan. Suomen ilmastopaneeli (2017). https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2018/10/Ilmastopaneelin-lausunto_Keskipitkan-aikavalin-ilmastosuunnitelma-30-5-2017.pdf

—–

Useat henkilöt ovat auttaneet tämän tekstin koostamisessa. Lämmin kiitos avusta etenkin Minttu Virkki / Järvenperän koulu, Sanni Virtanen / Ruusuvuoren koulu, Sanna Koski / WWF ja Minna Kaljonen / SYKE !